Mies 20+

Kun aloitin terapian kesällä, minulla oli huono itsetunto ja alentunut toimintakyky – mikään ei huvittanut ja tulevaisuus näytti epäselvältä ja pelottavalta.

Terapeutin kanssa asetimme tavoitteeksi pitkällä tähtäimellä opiskelemaan pääsyn ja kotoa omilleen muuttamisen, toisin sanoen itsenäistymisen ja maailmalle lähdön, oman elämän aloittamisen. Osatavoitteiksi asetimme työllistymisen ja ylipäätään kaikenlaisen aktiivisuuden parantamisen, kuten harrastukseni valokuvaamisen jatkamisen. Toiveissa oli myös oma tyttöystävä.

Terapeutin kanssa teimme tulevaisuussuunnitelman, ja lähdimme kulkemaan sitä kohti askel askeleelta. On ollut kiva saada puhua sekä asioista, jotka ärsyttävät nykyhetkessä, että menneistä murheista. Minulle on muodostunut positiivinen ja läheinen suhde terapeuttiin ja olen kokenut voivani ilmaista itseäni vapaasti.

Olemme puhuneet tyttöongelmista, vanhemmistani ja siitä, millainen kasvatukseni on ollut. Nyt kun olen käynyt terapiassa runsaan puoli vuotta – aluksi joka viikko ja viime aikoina pari kertaa kuukaudessa - asiat näyttävät elämässäni valoisammilta. Hakuaika opiskelemaan alkaa kohta, ja vaikka minulla ei ole vakituista työtä, niin työhaastattelu projektityyppiseen hoiva-alan tehtävään on viikon päästä. Olen myös valokuvannut enemmän. Tyttöystäviä on tullut ja mennyt, vakituisesti en seurustele.

En tiedä miksi, mutta asiat näyttävät paremmalta ja toimintakykyni on parantunut. Itsetunto on parantunut ja tulevaisuus näyttää selvemmältä ja ihan hyvältä. Luulen, että ilman terapiaa olisi ollut se riski, etten olisi jaksanut hakea töitä enkä pyrkiä tänä keväänä opiskelemaan.

« Takaisin