Asiakaskokemuksia

Olen viisissäkymmenissä oleva mies. Selviytymistarinassani on monta vaihetta ja suuria muutoksia, mutta se käsittää todellisuudessa vain noin kaksi vuotta elämästäni, mikä näin jälkeenpäin tuntuu erittäin lyhyeltä ajalta. Olin ollut pitkään työttömänä ja olo oli jokseenkin toivoton. Kun koulutustani vastaava työpaikka löytyi oman verkostoni kautta pienestä palveluyrityksestä, ajattelin, että minulla on käynyt uskomaton onni.

Odotukseni olivat luonnollisestikin korkealla, ja lähdin täysillä mukaan. Tein pitkiä päiviä. Ajattelin, että ponnistuksemme tuottaisivat jonain päivänä korkoa. Ajan mittaan huomasin kuitenkin, että isot toimeksiannot jäivät tulematta ja paremmat päivät saapumatta. Samalla omat voimat rupesivat ehtymään.

Olin taas lomautettuna ja sitä myöten perheen talous ajautui jällen kerran ahtaalle, mikä tietenkin lisäsi stressiä ja rasitti parisuhdetta. Samaan aikaan vaimoni krooninen sairaus heijastui koko perheen arkeen. Vanhin perheen lapsista keskeytti lukionsa ja häntä uhkasi syrjäytyminen. Nuorempi kävi läpi murrosikänsä myrskyisimmän vaiheen. Tuntui, että laivaan syntyi koko ajan uusia vuotokohtia, joita piti tukkia. Kuolema kävi monesti mielessä – ulospääsynä.

Lomautettunakin työpäivät ja -viikot venyivät. En katsonut kelloa – yritinhän pelastaa omaa tulonlähdettäni. Vähitellen työpaikalle syntyi jo avoimia konflikteja. Muita työntekijöitä irtisanoutui. Toiset irtisanottiin. Yritin sinnitellä ja elättelin edelleen toivetta käänteestä parempaan. Oma hyvinvointi jäi toissijaiseksi ja samalla ylipainoa kertyi yhä lisää. Kakkostyypin diabetes diagnostisoitiin näihin aikoihin. Nukuin yleensä vain viiden tunnin yöunia, usein jopa vähemmän. Rupesin nukahtelemaan jopa kesken palavereiden. Lopulta sain niin vakavia fyysisiä stressioireita, että jouduin hakeutumaan päivystävän lääkärin vastaanotolle. Lääkäri määräsi minut työurani ensimmäiselle pidemmälle sairauslomalle. Kuukauden jälkeen toinen lääkäri pidensi sairauslomaa kuukaudella lisää. Ensimmäisen kuukauden levättyäni otin tavoitteeksi päästä kiinni uuteen, ihan mihin tahansa kokopäiväiseen palkkatyöhön, jossa voisin normalisoida tilanteen, ja josta voisin ponnistaa taas eteenpäin. Tässä vaiheessa olin käynyt terapiassa jo noin puoli vuotta. Onneksi. Ilman sitä en ehkä olisi tässä vaiheessa jaksanut käynnistää sitä muutosprosessia, joka oli välttämätön uuden luomisen, oikeiden ja rakentavien ratkaisujen aikaansaamiseksi, sekä oman selviämiseni kannalta. Tässä vaiheessa minulla oli myös mahdollisuus käydä parin kuukauden ajan tiheämmin terapiassa.

Terapiassa sain välitöntä apua jo pelkästään siitä, että sain kertoa jollekin toiselle henkilölle, että minun on paha olla. Oli suunnaton helpotus oppia, että paha oloni oli tulosta terveen mielen tavasta reagoida arjen haasteisiin. Vähättelemättä tunteitani, ulkopuolinen henkilö, ammattilainen, tarkasteli tilannettani kauempaa ja eri perspektiivistä. Terapiassa ei silti ollut kyse pään silittelystä. Päinvastoin, sain joka käynnillä käteeni haasteita, eräänlaisia kotitehtäviä. Opin ikään kuin kalibroimaan itseni. Opin asettamaan itselleni tavoitteita ja ymmärtämään miten saavuttaa ne. Minulla on edelleen tapana kysellä terapeutiltani, olenko mielestäsi edistynyt.

Opin vähitellen kyseenalaistamaan ajatusmallit, joihin olin jumiutunut. Sain oikeanlaisia työkaluja, joilla opin löytämään oman potentiaalini ja ottamaan sen käyttöön. Opin, että muutos tulee sisältä, ja että se vaatii työtä. Toisaalta muutos voi olla myös yllättävän helppo kun sen oivaltaa. Opin vapauttamaan itseni epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteesta ja katsomaan eteenpäin. Opin tavoitteiden asettamisen tärkeyden. Opin myös, että on äärimmäisen tärkeää iloita pienistä onnistumisista ja pitää muistaa myös palkita itseään jollain tavalla. Tällä tavalla luo itselleen kannustusta ja jaksamista arjessa. Opin välttämään kierrettä, jossa yritän olla pelkästään toisten mieliksi ja opin sen sijaan kuuntelemaan itseäni.

Jaksamisen ja onnistumisen edellytykset sisältyvät oikeastaan melko yksinkertaiseen kaavaan. Muutos ei vaadi ihmeitä. Muutos kohti hyvää ja onnellista elämää lähtee siitä, että laittaa perusasiat kuntoon. Kun syö ja liikkuu tasapainoisesti ja saa tarpeeksi lepoa ja unta, jaksaa myös tehdä muita asioita elämässä, ja toteuttaa intohimoja. Kun olen itse kunnossa, jaksan huolehtia myös muista. Ihminen on kokonaisuus, jossa yhdistyy keho ja mieli, ja eräs terapian vahvuuksia on ollut, että siinä huomioidaan molemmat.

Nykyään tapaamisia on harvemmin. Viime kerralla keskustelimme terapeuttini kanssa muun muassa onnellisuudesta ja valinnan mahdollisuuden merkityksestä. Päädyimme siihen lopputulokseen, että onnettomuuden tunne usein kumpuaa valinnanvaran puutteesta. Kun huolehtii siitä, että perusasiat ovat kunnossa, elämään tulee myös valinnan mahdollisuuksia. Kuten sen, että voi omistautua jollekin, mitä kohtaan tuntee suurta intohimoa, kuten esimerkiksi musiikille ja luonnolle.

Olen viihtynyt uudessa työpaikassa erittäin hyvin ja koen, että minua arvostetaan työntekijänä. Olen kyennyt luomaan elämääni säännöllisyyttä ja myös huolehdin siitä, että nukun tarpeeksi pitkät yöunet. Työmatka on säilynyt pitkänä, mutta voin hyödyntää siitä osan liikuntaan. Paino on pudonnut, diabetes on pysynyt kurissa, arvot ovat jopa parantuneet ja tunnen itseni perusterveeksi. Työ pysyy työnä, enkä vie sitä kotiin. Vaimoni ja minun suhteeni on entisestään vahvistunut. Nyt kun hänen kohdalleen osuu lomautus, voin olla vuorostani tukemassa. Molemmat lapset ovat jo aikuisiässä ja itsenäistymässä. Kumpikin opiskelee tähtäimessä ammattitutkinto ja he ovat jo ehtineet ottaa tuntumaa työelämään. Sain huomata, miten myös perheen nuorin iloitsi puolestani, kun vuoden jälkeen minulle avautui tiukan seulonnan jälkeen uusi tehtävä nykyisessä työpaikassa. Ja kun uusi kaveri kävi kylässä, hän esitteli meidät, vanhempansa, näin: ” Tässä on mun mamma ja pappa.” Vasta hetken päästä, kun ajatuksetkin olivat ehtineet tilanteeseen mukaan, hän lisäsi siihen pienen tarkennuksen: Siis mun isäpuoleni. – Silloin itkin onnesta. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin kohti jotain vielä parempaa.