Nainen 20+
Olin pitkään miettinyt terapiaa ja käynytkin pari kertaa työterveyspsykologin vastaanotolla. Pitkän prosessin aloittaminen tuntui kuitenkin aina liian raskaalta, varsinkin kun en ollut varma olivatko ongelmani “tarpeeksi isoja” terapiaa varten. Viime syksynä päätin kuitenkin vihdoin kokeilla ja ratkaisukeskeinen lyhytterapia tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Olin jo pidempään voinut huonosti parisuhteessani. Olin jatkuvasti enemmän tai vähemmän onneton, mutta kumppanini mielestä huoleni suhteestamme olivat turhia eikä keskustelusta siksi oikein tullut mitään. Siitä johtuen koin syyllisyyttä onnettomuudestani – kaikkihan oli hyvin ja minun olisi pitänyt olla onnellinen.
Terapian avulla pystyin tarkastelemaan pahaa oloani, huoliani ja suhdettamme uudesta, ulkopuolisemmasta näkökulmasta. Sain ammattimaista ja rohkaisevaa tukea ja vahvistusta sille, että huoleni parisuhteestamme olivat ihan aiheellisia ja pystyin päästämään irti syyllisyyden tunteista. Muutaman tapaamiskerran jälkeen erosin ja loput käyntikerrat käsittelimme eron aikana ja sen jälkeen syntyneitä tunteita. Samalla käsittelimme monia muita asioita ja huolia, joita olin kantanut mukanani jo vuosia. Alkuvaiheessa tunsin olevani hukassa ja sekaisin monenkin asian kanssa. Silloin terapiatapaamiset tuntuivat kompassilta, joiden jälkeen tiesin taas olevani menossa oikeaan suuntaan.
Terapian avulla sain varmuutta itseni kuuntelemiseen ja ratkaisujen tekemiseen, opin ymmärtämään itseäni entistä paremmin ja pääsin tekemään rauhan joidenkin jo vuosia mieltäni painaneiden asioiden kanssa. Olen todella iloinen, että uskalsin varata pitkään mielessä pyörineen tutustumiskäynnin ja voin ehdottomasti suositella terapiaa kaikille sitä joskus harkinneille.