Nainen 30+
Se oli syyskuuta, värien ja kuoleman aikaa, kun minusta tuntui etten pysty enää hengittämään. Lasinen lapsuus ja lapsuuden perheen päihdeongelmat niin äidillä kuin siskollakin olivat kantaneet kortensa kekoon ja henkinen taakka oli kasvanut liian painavaksi. Lääkäreistä ei ollut apua, koska en ollut halukas aloittamaan masennuslääkitystä. Halusin nimenomaan keskusteluapua ja terapiaa. Minusta tuntui että apua oli pakko saada heti tai luhistuisin. Sain lappusia erilaisiin ryhmiin, mutta ne eivät olleet minua varten. Olin siis kaikissa mittakaavoissa liian terve. Ryhdyin etsimään itsenäisesti terapiamahdollisuuksia ja googletin Terapiatalon palvelut ja aloitinkin lähes heti. Noin 5 kuukautta kestänyt terapia on antanut minulle uusia työkaluja käsitellä menneisyyttäni ja antanut minulle vahvuutta, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Koskaan en ole nähnyt maailmaa kirkkaammin! Kiitos!