Asiakaskokemuksia

Kun aloitin terapian, olin jo lähes toipunut vakavasta masennuksesta, en kuitenkaan vielä työkuntoiseksi asti. Olin pärjännyt jo pitkään ilman lääkkeitä, ja perhe-elämään pystyin osallistumaan ruokaa laittamalla ja satunnaisesti siivoamalla. Omanarvontunto oli kuitenkin nollilla ja sitä myöten ajatus työelämään hakeutumisesta tuntui täysin mahdottomalta. En kokenut olevani täysi ihminen, vaan jonkinlainen raasu ja repuusi, loinen. Hävetti.

Parisuhteessani en myöskään kyennyt olemaan tasapuolinen kumppani, vaan nojasin toiseen henkisesti ja taloudellisesti. Kumppanini reagoi käyttäytymällä alentuvasti ja halveksuvasti.

Olin umpikujassa, josta ulospääsy näytti toivottomalta. Terapiaprosessi kesti kohdallani noin 8 kuukautta. Tapasin terapeuttia alussa kerran viikossa, ja prosessin edetessä harvemmin.

Prosessissa oli kaksi selkeää ydinoivallusta, jotka avasivat minulle täysin uudenlaisen tavan reagoida ympäröivään maailmaan.

Ensimmäinen oivallus oli se, että tunteet eivät ole luotettava kompassi. Tunteet tulevat ja menevät, ja jokaiseen niistä ei tarvitse reagoida teoilla. Tunteet ovat kuin aallot. Jokaisen aallon harjalla ei pidä surffata, muuten elämä on yhtä vaahtopäätä ja kuohua.

Tämän oivalluksen seurauksena loimme terapeuttini kanssa mielikuvan henkisestä korsetista, joka päällä kykenen pitämään mieleni ryhdikkäänä ja reagoimaan ympäristöstä tuleviin signaaleihin asianmukaisesti. Kun huomasin, että kykenen hillitsemään reaktioitani ja käyttäytymään rauhallisesti entisen raivoamisen, itkemisen ja epätoivoon vaipumisen asemesta, sain lähes jokapäiväisiä onnistumisen kokemuksia. Aloin tuntea olevani pärjäävä, osaava ihminen.

Sisäistin, että olennaista ei ole, mitä muut tekevät, vaan se, miten itse reagoin heidän tekemisiinsä.

Toinen ydinoivallus tapahtui, kun terapeuttini avasi minulle tulevaisuusviuhkan. Se oli näkymä siihen, että elämäni voi mennä monenlaiseen suuntaan. Että ei ole vain toivoa, vaan on vaikka kuinka monta valoisaa mahdollisuutta. Voi olla, että kahden vuoden päästä olen onnellinen, itseni elättävä eronnut nainen. Voi olla, että elän onnellisesti parisuhteessa ja olen kouluttanut itseni uuteen ammattiin. Ratkaisevaa oli, että näin kaikki mahdollisuudet realistisina, ja aloin suhtautua tulevaisuuteen iloisella odotuksella.

Aloitin työelämässä ennen kuin terapiani päättyi. En olisi voinut kuvitella terapian tuovan niin nopeaa muutosta, mutta niin kävi. Tällä hetkellä aloittelen opiskelua työn ohessa ja pätevöidyn uuteen ammattiin ensi vuonna. Parisuhteeni voi paremmin, koska minä voin paremmin. En enää nojaa toiseen vaan otan itse vastuun tunteistani.

Olen sisäistänyt, että minun onnellisuuteni ei ole toisesta kiinni tai toisen vastuulla. Olen oman elämäni tärkein ihminen. Minä olen ok.