Nainen 40+

Tulin terapiaan Terapiataloon ystäväni suosituksesta. Elämäni oli siihen asti mennyt ns putkeen: olin akateemisesti koulutettu ja minulla oli hyvä työpaikka suuressa pörssiyrityksessä. Ympärilläni oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri, olin kummi useammalle lapselle ja vapaa-aikaa riitti rakkaille harrastuksille. Olin kuitenkin yli nelikymppinen perheetön ja lapseton nainen ja jo pidempään minulla oli ollut tunne, etten ole kotonani omassa elämässäni. Tuota tunnetta oli kuitenkin vaikea pukea sanoiksi, joten kerroin alkutapaamisessa hakeutuneeni terapiaan, koska ajatukseni kiersivät kehää enkä saanut rikottua sitä.

Terapiaan tullessani ajattelin myös, että olen helppo asiakas, koska perusasiani olivat kunnossa eikä kaapistani löytyisi luurankoja. Jo toisella tapaamisella Nessu-paketti kulutettiin kuitenkin loppuun… 40 vuotta on äärimmäisen hyvä ikä tehdä tiliä menneisyyden kanssa ja rakentaa itsestään versio 2.0 seuraavaa 40 vuotta silmällä pitäen. Siitä omassa terapiaprosessissani oli pitkälti kysymys. 

Terapiassa käytiin läpi henkilöhistoriani niin, että ymmärsin, miten se on vaikuttanut siihen, kuka olen tänään. Menneissä ei kuitenkaan ryvetty vaan ajatukset ja työskentely oman alitajunnan kanssa kohdistettiin nykyiseen ja tulevaan. Terapeutti ei anna vastauksia kysymyksiisi mutta hän toimii objektiivisena ja neutraalina peilinä ajatuksillesi ja mahdollistaa sen, että löydät vastaukset itsestäsi. Minut laitettiin myös useammin kuin kerran positiivisessa mielessä selkä seinää vasten. Omia ajatuksiani ja käsityksiäni itsestäni ja muista haastettiin ja ymmärsin paremmin miten oma käytökseni ja tapani olla olemassa vaikuttaa muihin. Voisi sanoa, että luulot otettiin pois, mutta hyvin rakentavalla tavalla, joka varmasti kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ihminen kun ei koskaan ole valmis. 

Vaikka terapeutti olikin hyvin tunneälykäs, lämmin ja empaattinen ihminen hän on myös ennen kaikkea ammattilainen. Kuin huomaamatta hän osaa johdatella ajatuksia juuri oikeisiin aiheisiin oikealla hetkellä - ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kun esimerkiksi työni päättyi itsestäni riippumattomista syistä keskityttiin terapiassa asian käsittelemiseen. Vasta kun löysin uuden työpaikan ja perusturvallisuuden tarpeeni oli tyydytetty alettiin terapiassa käydä läpi muita vähemmän iloisia asioita. Olin ajatellut eläväni itsellisen naisen elämää lopun ikääni mutta terapian ansiosta muistin taas, että elämä on paljon rikkaampaa ja hauskempaa kun sen jakaa. Olen sittemmin aloittanut uuden ihmissuhteen, joka on vielä lapsen kengissä, mutta jo tähän mennessä se on tuonut elämääni paljon lisää valoa.  

Terapiassa käyminen on ehdottomasti ollut tähänastisen elämäni paras investointi. Aktiiviliikkujana olen jo pitkään ihmetellyt miksi monet meistä pitää todella hyvää huolta fyysisestä kunnostaan mutta henkiseen puoleen ei kiinnitetä läheskään niin paljon huomiota. Leimautumisen pelossa mielen hyvinvoinnista huolehtimisesta ei myöskään julkisesti juuri puhuta vaikka totuus on, että tänä päivänä erityisesti menestyneiden ja ulkoisesti hyvinvoivien ihmisten taustalta löytyy usein myös mielenterveyden ammattilaisen tuki.

Voin suositella terapiaa kenelle tahansa, joka haluaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Suuri elämänkriisi ei ole välttämätön syy terapiaan hakeutumiselle ja kuten omassa tapauksessani usein terapiassa käyminen toimii myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä elämässä vastaan tuleville pahimmille kuopille ja mutkille. Suomen Terapiataloa voin suositella erityisesti Silva Hatakan ammatillisen osaamisen vuoksi.

« Takaisin