Fantasiat ovat mielen vaeltelua

01.12.2014

Muistan vaivautuneeni, kun oma terapeuttini sanoi ensimmäisen kerran, että “ahaa, sinulla on tuollainen fantasia”. Kylläpä kuulosti oudolta; olin vain kuvannut mielessäni silloin pyörinyttä melko arkista toivetta. Sana fantasia toi mieleeni sadut ja rooliasut, oudot oliot, ja kyllä, ne aikuisten väliset leikit.

Tietoinen haaveilu, “daydreaming”, on fantasiaelokuva parhaimmillaan: olet itse pääosassa, mielesi tuottama kuva on mieluisa, kesy ja ymmärrettävä, ja toimii usein motivaation lähteenä ja pienenä kaivattuna pakona ympäröivästä todellisuudesta. Joskus taas mielikuva on villi ja vaikea, kun syvältä meistä, viettien ja tarpeiden maailmasta, kumpuaa jotain tiedostamatonta reaktiona siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Raskasta lapsiperheen arkea elävä isä, sulkiessaan erityisen hankalan ja repivän aamun jälkeen kotiovea perässään, näkee itsensä kapuamassa tunnin kuluttua rinkka selässä junaan, matkalla jonnekin, yksin, ikiajoiksi. Samainen isä avaa saman kotioven kello 18 ja huutaa heipat perheelleen. Aivojen kehittyneemmät osat ja harkinta tulevat apuun, ja juna saa mennä menojaan. Hetkellinen pakofantasia on ohi.

Joskus asiakas kertoo huolestuneensa siitä, että hänen mielessään pyörii väkivaltaisia ajatuksia. Eräs jätetty äiti kertoi katsoneensa tarkasti entisen miehensä kalloa ja miettineensä, miltä näyttäisi, jos kalloa löisi kaikin voimin lekalla. On mukava kertoa, että tällaiset fantasiat eivät ole ollenkaan harvinaisia, ja että joskus vaikuttaa päinvastoin hieman huolestuttavalta, jos fantasioita ei lainkaan esiinny. Nobel-kirjailija Alice Munro kertoo teoksensa Kallis elämä (2013) omaelämänkerrallisessa osuudessa tarinan ajalta, jolloin hän oli pikkutyttö. Pieni Alice käveli ulkona yöt pitkät, sillä hän pelkäsi kuristavansa alapedissä nukkuvan pikkusiskonsa. Yhdellä yökävelyllään Alice törmäsi isäänsä, jolle uskalsi kertoa kauhukuvastaan. Isä mietti hetken ja sanoi sitten, että älä suotta huolestu, sillä ihmisten päähän pälkähtää joskus tuollaisia ajatuksia. Tästä hetkestä eteenpäin pieni Alice nukkui taas yönsä rauhassa.

On myös hyvä kurkistaa, mitä mieleni tuottaman fantasian taustalla voisi olla. Fantasiaa voi tutkia vähän samoin kuin unta tutkitaan. Kaipaako perheenisä enemmän omaa aikaa, miten sitä voisi järjestää? Olenko ilmaissut minut pettäneelle ihmiselle suuttumukseni niin selkein sanoin, että koen pitäneeni puoliani? Miksi Alice oli niin vihainen pikkusiskolleen?

Kiitä mieltäsi fantasioista, joita se luo. Mielesi on sinun puolellasi, ja mielikuvitus on silta näkyvästä näkymättömään. Saat vaeltaa maailmoissa, jotka eivät tänään ole mahdollisia. Tämä on yksi tärkeimmistä voimavaroistasi.

Silva

« Takaisin