Mitä terapian jälkeen?

21.12.2014

Asiakkailla on yksi yhteinen huoli terapian loppupuolella. Olen hyvissä kantimissa, asiat näyttävät vihdoinkin yksinkertaisilta, epäselvyydet ja koetut vääryydet tuntuvat luonnolliselta osalta tarinaani, eikä jokainen epäonnistuminen tunnu enää henkilökohtaiselta kiroukselta. En halua että menetän tämän, en halua uusia kriisejä!

On helppo luvata, että seuraava kriisi odottelee jo nurkan takana. Sinua, minua, meitä kaikkia. Ja koska jokainen kriisi on erilainen, tapaasi kohdata sitä on edelleen vaikea ennustaa. Kun puhelin soittaa huonot uutiset, zeniläisyys on pois puhallettu, ja tilalla on kaaos, kauhu ja paha mieli. Tietenkin.

Se, miten käsittelet noita tunteita, on kuitenkin todennäköisesti muuttunut. Eräs asiakas totesi miniloman jälkeen, että aiemmin hän olisi vetänyt kaksi kertaa pään täyteen kun sukulaiset ketuttivat. Nyt hän rauhoittui omaan kotiinsa, hengitteli hetken syvään, ja alkoi suunnitella seuraavan päivän ostosretkeä läheiseen kauppakeskukseen. Pullo jäi korkkaamatta, sillä hän ohjasi tietoisesti huomionsa toisaalle, vähän samoin kuin kokenut vanhempi, joka tekee innostuneen huomion “Katso, varis” lapselleen, joka itkee kauppaan jäänyttä karkkipatukkaa. Usein myös tieto siitä, että monilla on samanlaisia tilanteita kuin minulla, on helpottava – et enää usko samalla tavalla kulisseihin, vaan katselet niitä lempeästi hymyillen, tietoisena siitä, että kaikilla on huolia. Tai joskus uusi näkökulma auttaa kun rakastettu tuittuilee: tämähän voisi nyt olla merkki siitä, että kumppanini uskaltaa ilmaista minulle uudella tavalla tunteensa, sillä kantokykyni on parempi.

Toinen asia, mikä on todennäköisesti muuttunut, on palautumisaika. Ja samoin kuin fyysisen kunnon kanssa, sitkeydessä on tästä kyse. Kovan henkisen ponnistuksen, mielipahan, suuttumuksen tai säikähdyksen jäljiltä olemme saattaneet olla pitkiä aikoja poissa tolaltamme. Eräs asiakas kertoi, että jos isä soittaa aamulla, hän tuntee sen kehossaan vielä iltapäivän palavereissa – kehon tila on lähellä lamaantunutta, jalat ovat voimattomat ja mieli poukkoilee. Terapian edetessä tilanteen kohenemisen näki selkeästi siitä, että keho oli voimaton enää vain työmatkan ajan, ja töihin saapuessa olo oli jo hyvä, ja aamun hankala tilanne puhelimessa oli unohtunut.

Tunteista sanotaan, että niiden olisi hyvä olla ajankohtaisia ja oikean kokoisia. Usein tunteisiin kuitenkin sisältyy pitkittynyt paine edellisistä ilmaisemattomista pahan mielen hetkistä, ja ne ilmenevät tavalla, joka ei ole synkroniassa sen kanssa, mitä oikeasti tapahtui. Perheesi, työkaverisi ja läheisesi saavat niskaansa ryöpytyksen, jota he eivät ymmärrä eivätkä ansaitse. Eräs vaimo kertoi olevansa kyllä tietoinen siitä, että miehen tehdessä pienenkin väärinoletuksen hänen toiveistaan, hän raahaa paikalle rahtijunallisen miehen menneisyyden pahoja tekoja. Ja että hän aikoo lopettaa tekemästä niin, eikä vaatia vanhojen asioiden ainaista selvittelyä.

Eli siis tottakai elämä jatkuu, hankaluuksia on edessä ja hermostumme, pelkäämme ja petymme edelleen. Mutta kun opimme tulemaan toimeen omien tunteidemme ja tarpeidemme kanssa, meistä tulee helpommin ennustettavia sekä itsellemme että muille. Usko siihen, että elämä kantaa, minä selviän, ja rikastutan läheisteni elämää ennemmin kuin sabotoin sitä, tuo tunteen siitä, että elämä on kaikesta huolimatta hyvää. Sitkeä harjoittelu ja uuden opettelu ovat tuottaneet tulosta ja pääset nopeammin ja tehokkaammin mieltäsi askarruttavien ja psykologista kapasiteettia syövien asioiden yli. Hymyn määrä lisääntyy.

Silva

« Takaisin