Poikkeuksia etsimässä
20.10.2015
90 vuoteen sisältyy paljon. On ylämäkeä ja alamäkeä. Mutta nuorena asioita ei sillä tavalla ala surra. Sitä osaa ottaa löysin rantein, kyllä se niin vain on. Isoäitini naurahtaa ja lopetamme haastattelun. Olemme jutelleet useita tunteja tarkoituksena kertoa hänen tarinansa. Minun tehtäväkseni jää valita nauhoitukseen sopivat valokuvat mummon lukuisista valokuva-albumeista, jotta hän voisi antaa minulle myös palautetta valmiista teoksesta. Nyt neljä kuukautta myöhemmin kuuntelen nauhoitusta ja kyyneleet nousevat silmiini. Tamara-mummon hautajaisia vietettiin kaksi viikkoa sitten.
Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja jäi syyskuun alussa eläkkeelle Turun yliopistosta. Jäähyväisluennossaan Valtaoja kertoi surullisesta, ahdistavasta ja sotaisasta maailmasta, jota media meille päivittäin todistaa uutisillaan. Usein myös terapiavastaanotolle saapuneen asiakkaan maailma on muuttunut ahdistavaksi. Pahimmillaan käsittelemättömät asiat, kohtaamattomat tunteet tai elämätön elämä vaivaavat niin, ettei ratkaisua tunnu löytyvän edes rakastavien ystävien neuvojen tukemana. Elämä on alamäessä.
Luennon edetessä Valtaoja näyttää kuvia ja tilastoja ongelmaisesta maailmasta. Sitten hän esittää tärkeän kysymyksen: mitä me olemme tehneet oikein, että tätä tapahtuu enää niin harvoin? Kysymyksensä tueksi Valtaoja näyttää yleisölle sen positiivisemman puolen maapallosta - tutkimusten mukaan maailma kun on todellisuudessa myös hyvä paikka. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt dramaattisesti, 95% maailman lapsista pääsee aloittamaan koulun, sotien määrä on vähentynyt, maailma vaurastuu ja onnellisuustutkimukset kertovat ihmisten olevan yhä onnellisimpia. Tulevaisuuden näkymät kuulostavat lupaavalta, hyvinvointi tulee kasvamaan entisestään ja erot maiden välillä tasoittumaan.
Asiakkaan kanssa keskustellessaan ratkaisukeskeinen terapeutti tarkastelee asioita samaan tapaan. Pahassa on aina myös hyvää, sillä voimme itse valita mistä näkökulmasta asioita tarkastelemme. Terapeutti kysyy kysymyksiä, laittaa pohtimaan, tavoitteena löytää positiivisia poikkeuksia. Niitä vahvistamalla terapeutti pyrkii tukemaan asiakkaan toivomaa muutosta. Tärkeämpää on tietää mihin olet menossa kuin mistä olet tulossa. Esko Valtaojaa mukaillen voimme kysyä: mitä olet tehnyt, että tätä tapahtuu enää niin harvoin?
Asioita voidaan tietenkin tarkastella universumin mittakaavassa, mutta usein riittää, kun miettii miten oma puoliso kuvailisi sinua silloin kun olet parhaimmillasi.
Isoäitini ei ehtinyt nähdä itsestään kertovaa tarinaa, mutta hän sai kertoa sen. Viime viikkoina olen selannut mummon valokuvia 1920-luvulta lähtien ja yhdistänyt niitä hänen kertomaansa. Kuopion, Jyväskylän ja Helsingin huippukampaamoissa työskennellyt mummoni passitettiin sota-aikaan muiden kampaajien kanssa peltotöihin. Tästä huolimatta ihmiset näyttävät kuvissa iloisilta, ja isoäitini poseeraa kuvassa leveälahkeisissa housuissa ja hiukset laitettuina. Kun ystäväni kysyi, voisiko hän nähdä kuvat ja käyttää niitä teatterialan oppikirjaan, johon kaivattiin oikeaa autenttista ajankuvaa, ajattelin että Tamara-mummon tarina voi jatkua.
Aika näyttää, ottavatko tulevaisuuden opiskelijat oppia Tamaran valinnoista, ehkäpä jokin tv-sarja tai elokuva saa tyylinsä isoäidin valokuvien avulla. Tulevaisuus luo aina merkityksiä myös menneisyyteen.
Susanna