Vaarallinen addiktio
20.12.2014
Asiakas on kiinnostunut terapeutin lähtökohdista. Kuka olet, mistä tulet? Välttelen, myös ammatin asemoinnista ja alan suosituksesta johtuen, sen kertomista, että olen espoolainen. Pahinta laatua. Käynyt Tapiolassa kouluni, elänyt läpi musiikkihöylän pianonsoittoineen ja vekkihameineen. Ehkä juuri tästä syystä olen kiitollinen siitä, että parhaat ystäväni ponnistavat erilaisilta juurilta. Tamperelaisuuden kanssa olen lähellä fanittamista.
Siksi ilahduin, kun tutustumiskäynnille saapui paljasjalkaiseksi tamperelaiseksi tunnustautuva kolmissakymmenissä oleva nainen. Enkä pettynyt tälläkään kertaa – huumori on puhdasta stand-up -komiikkaa. Hyvin sujuneen tutustumiskäynnin päätteeksi totesimme yhdessä, että tästä (muiden asioiden muassa) Espoo-Tampere -yhdistelmästä taitaa olla syntymässä sekä terapeutille että asiakkaalle hyvältä tuntuva yhteistyö. Aloin täyttää asiakastietolomaketta, jonka yksi kysymyksistä kuuluu näin: “Käytössä olevat lääkitykset?” Kirjoitan tähän usein pitkän listan: xx milligrammaa sitä, xx milligrammaa tätä, ja tietenkin perussetti nukahtamis-, verenpaine- ja muine lääkkeineen. Lomake suttaantuu ja reunan tyhjä tilakin tulee käytetyksi. Tämä ihana tamperelaisnainen vastasi lyhyesti, ytimekkäästi ja epäröimättä: “Burana ja viina”. Mustamakkaravastaus.
Sisäinen tarkastelu, introspektio, on tärkeää ja työlästä. Yksi vaikeimmista esittämistäni kysymyksistä on asiakkaan suhde alkoholiin, sillä tiedän koskettavani arkaa aihealuetta. Usein kuulen puolustautumista: minulla on kiire, paiskin hommia töissä ja kotona hulluna, rankka työ rankat huvit you know. Perjantaisin, tosi satunnaisesti viikolla. Alan silloin aavistaa, että asiakkaalla on edessä totuuden kohtaamisen hetki. Päihteiden osalta olen tehnyt karkean kahtiajaon perustuen asiakkaan suhtautumiseen kysymykseen: minulla taitaa olla päihdeongelma tai minulla EI OLE päihdeongelmaa. Asetelma sisältää paradoksin.
Addiktioista puhuttaessa tiedämme kaikki, että ongelman myöntäminen on avainasemassa. Kun asiakas kertoo, että hänellä taitaa olla ongelma, todellinen ongelma on lähemmin tarkasteltaessa jo poistunut. Reaktio kysymykseen antaa enemmän informaatiota kuin itse vastaus, ja tunnustaja on vähemmän hankalassa tilanteessa kuin äänekäs kieltäjä – tunnustajan mielessä kajastaa muutostoive: haluan mitä tahansa muuta kuin tätä missä olen.
Liian usein addiktioiden kohdalla puhumme alkoholista. Onhan niitä muitakin. Mies istuu yöt pitkät katsomassa nettipornoa ja väsyy. Vaimo ymmärtää ja hyväksyy koneen ääressä istumisen, sillä uskoo miehensä tekevän töitä, kas kun maailmalla aika on toinen, ja juuri nyt täytyy olla tavoitettavissa. Vaimo on itse huolissaan siitä, että päivän liikunta-annos jäi tavoitteesta. Vastuullista työtä tekevä ja rentoutusta janoava äiti pelaa rahapelejä. Varakas perheenisä tekee päivin ja öin hyviä diilejä nettikaupassa ja säästää jokusen kympin. Maailman tärkein asia sillä hetkellä. Meillä on kaikilla omat selviytymiskeinomme, sillä maailma murjoo. Minullakin on omani, ja esimerkiksi kun sairastuminen toi liikuntarajoitteen silloin kun lapseni olivat pieniä, katsoimme yhdessä kaikki jaksot Pieni talo preerialla -sarjasta (niitä taitaa olla sata). TV:n eteen muodostui turva-alue. Lasten nukahdettu join valkoviiniä saadakseni itse unen päästä kiinni.
Kaikkien yllä kuvattujen addiktioiden taustalla on sama tavoite: lievittää edes hetkellisesti inhimillistä kärsimystä. Selviytymiskeinot vaihtelevat. Viime aikoina on puhuttu paljon psyykenlääkkeistä, ja Aku Kopakkalan irtisanominen Mehiläisestä on toiminut tarpeellisena keskustelun herättäjänä. Olin terapiaopintojeni alussa innokas oppimaan mahdollisimman paljon lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Viisas ja lempeä kouluttajani (lääkäri) totesi silloin, että tehtäväni on oikeastaan miettiä vaihtoehtoisia keinoja lääkitykselle. Hyväksyin silloin nurkuen hänen näkemyksensä, mutta tätä nkyä kiitän opettajaani hänen vastauksestaan. Asiakkaat ovat todellisia opettajiani, erityisesti lääkeriippuvuuden sekä huumaavien päihteiden osalta: Tapiolan lukiossa ei vedetty bongia, ja metsät reivattiin kavereiden mökillä, vanhempien valvovan silmän alla.
Tiedän, että päihdeongelmaisilla ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin täysraittius. Näen päivästä toiseen AA:n eheyttävät vaikutukset ystävä- ja asiakaspiirissäni, ja totean kiitollisena ohjelman ja vertaistuen vaikutuksen. En ole vielä tavannut ei-addiktoituvaa ihmistä – pitkä keskustelu rakkaan lapsuudenystävän kanssa muistutti minua siitä, että henkiseen kasvuunkin voi liittyä addiktiivisia piirteitä: Jupiter siirtyi skorpionin kymmenenteen huoneeseen ja edessä on minulle, skorpparille, fantastinen uraan liittyvä jakso (meniköhän tämä oikein, astrologiaa osaavat?!) Ystäväni kertoi etsivänsä vähän turhan usein lohtua ja varmuutta taivaankappaleista, mutta viittaan yllä toteamaani ja uskon, että pahaa ongelmaa ei ole, kun osaa sanoa näin. Numeroista turvaa hakeva katsoo aamulla mikron kellosta, onko tulossa hyvä päivä. Jollekin tulee hyvä fiilis silloin, kun jossain on näkyvillä hätänumero 112 nurinpäin, 211. Myös yhteenlasketut kelpaavat. Minullakin on useita tällaisia juttuja, joista rationaalisuus on kaukana.
Riippuvuus on usein läheisillemme käsittämätön. Mikä saa sinut tekemään kerran toisensa jälkeen jotain sellaista, mikä vahingoittaa vakavasti omaa ja rakkaittesi hyvinvointia? Tuhlaat yhteisesti kovalla työllä ansaitsemamme rahat nettipelaamiseen tai shoppailemiseen, mikä sinua vaivaa!!? Addiktion kourissa rimpuileva haluaisi vastata, mutta ei osaa. Usein hän antaisi oikean kätensä ja molemmat jalkansa vastauksesta, joka toisi helpotusta rakkaille – ja myös itselle. Syyttäviä selityksiä löydämme halutessamme kaikkialta: sinusta, elämäntilanteesta, lapsuudesta, paineista, rahasta, koiranpennun kakkimisesta, kipeästä polvesta, univaikeuksista, menneisyyden kovista kokemuksista, repun väärästä väristä ekalla luokalla.
Addiktion ja yleisesti hyväksytyn normatiivisen käytöksen välillä on veteen piirretty viiva. Jos häiriötoimintasi on ainoa sinulle hyvää mieltä ja turvaa tuottava keino, kyseessä saattaa olla addiktio, joka on ottanut sinusta vallan. Jos tapasi toimia on vain yksi monista selviytymiskeinoista, ja löydät useita mieltä rauhoittavia asioita, tilanne on hyvä. Loppujen lopuksi paranemisen ensimmäisen askelen (minulla on ongelma) seuraava askel on aina kysymys muutostoiveesta: oletko valmis tekemään asioita toisin? Silloin kysymyksen asetanta on lopulta yksinkertainen: mitä haluat elämääsi lisää? Jos haluat muutosta, paranemisennusteesi on hyvä. Ihmeitä tapahtuu.
Silva