Voiko uskottomuudesta selvitä?

13.10.2015

Sohvalle on istahtanut pariskunta, joista kumpikaan ei oikeastaan istu. He leijuvat jossain omassa epätoivon maailmassaan, käpristellen, kumarrellen, voihkien. Kipu on raastavaa. Olen saanut puhelinsoiton aiemmin päivällä mieheltä ja ymmärtänyt nopeasti, että nyt on hätä. Ja kuten sanotaan, kun merellä on hätä, viisaus on maissa. En näin jälkikäteen tarkkaan muista, mitä ensikäynnillä puhuttiin. En muista ehdottaneeni kolmen kuukauden aikalisää tms., olen varmasti kuitenkin pyrkinyt tekemään kaikkeni tilanteen rauhoittamiseksi. Mutta näinhän se usein on - emme tiedä, mikä lause muuttaa toisen ihmisen elämän. Hyvässä ja pahassa.

Tapahtumista on sen verran aikaa, että tämä aviopari halusi jakaa kokemuksensa. He uskovat, että tästä voi olla jollekin apua. Asiakkaiden luvalla ja tarinoita yleistäen olen oheistanut kaksi näkökulmaa samaan tarinaan.

Silva

 

MIES:

Aloitimme terapian syynä uskottomuuteni vaimolleni. Olin jostain selittämättömästä syystä aloittanut suhteen työkaverini kanssa.

Tarvetta siihen ei ollut. Ei henkistä, eikä varsinkaan fyysistä, koska vaimoni on ns. melko mukiinmenevä mimmi.

Sen lisäksi kotona oli kaikki hyvin, lapset olivat reippaita ja omaa aikaa oli vähän enemmän.

Olemme terapeutin kanssa miettineet, miten kaikki aiemmat parisuhteeni olivat ehkä yhtenä syynä häiriökäyttäytymiseen. Jokainen päättynyt toisen osapuolen päätöksestä, ja tästä aikojen saatossa muodostunut tyhjiö ja epävarmuus, sekä lommot itsetunnossa. Ja tämä lähes kaiken pilannut suhde sai kipinän siitä kun sain vastakaikua ihastukseeni.

Yhtäkaikki, vedin homman oikein viimeisen päälle vinoon.

Ollaan käyty vaimon kanssa joskus aiemminkin terapeutilla, teemaan liittyen. Olin niissä läsnä, mutta en ottanut niitä samalla tavalla tosissani kuin tällä kertaa.. Nyt mentiin jatkoajalla eikä virheisiin ollut/eikä enää ole varaa. Tähänkään 3 kk:n koeaikaan vaimolla ei ollut mitään velvoitetta suostua.

En lähtenyt tähän terapiaan sen takia, että joku ulkopuolinen kertoo minulle miten olen mokannut, sen tiedän itsekin. Lähdin siihen sen takia, että minusta tulee parempi ihminen itselleni ja tässä vaiheessa kai uskaltaa jo varovasti sanoa, parempi aviomies. Sellainen jonka vaimoni ansaitsee ja joka hänelle kuuluu.

Välillä ollaan oltu yhdessä terapeutilla, se ainakin uskoo meihin ja meidän tulevaisuuteen. Niin uskon kyllä minäkin. Uskon, että osataan suhtautua nykyään useimpiin kiistoihin ja riitoihin kypsemmin kuin ennen. Mutta ylilyöntejäkin välillä tulee. Niistä meidän parisuhde ei pääse koskaan kokonaan eroon.

 

NAINEN:

"Nyt otetaan 3kk erätauko, jolla sovitaan, ettei kumpikaan tee mitään päätöksiä. Pyritte elämään niin normaalia arkea, kuin se on tässä tilanteessa mahdollista. Lapset ovat niin pieniä, että nyt on yritettävä”. Näin aloitti terapeutti, kun oli kuullut tarinamme. Mieheni oli edellisenä päivänä paljastunut kuukausia kestäneestä salasuhteesta työkaveriin.

Vuosikymmen yhdessä, niistä osa naimisissa. Alle kymmenvuotiaat lapset. Olin palannut töihin ja elämä oli tasoittunut uomiinsa, normaaliksi kiireiseksi arjen pyörittämiseksi. Mieheni oli aikaisemminkin harrastanut vähän kyseenalaisesta flirttailua ja siksi varmaan luinkin sen viestin joka ilmestyi kännykän näyttöön.

Mieheni pyysi minulta yhtä asiaa, "lähde kanssani terapiaan, anna minulle vielä yksi mahdollisuus". Onneksi ensimmäinen käynti järjestyi vielä samalle päivälle, muuten olisi voinut mieli asioiden selvittämisestä ehtiä muuttua.

Sovimme yhdessä siitä 3 kuukaudesta, ja se oli suhteemme pelastus. Kävimme terapiassa sen ajan kerran viikossa, joka toisella kertaa mieheni kävi yksin selvittämässä hänen uskottomuuteen johtaneita syitä ja häiriökäytöksen kaavaa. Yhteiset kerrat pohdimme miten rakennamme luottamuksen uudelleen ja mitkä asiat suhteessamme tulevat aina olemaan toisin ja miten niihin suhtaudumme. Meillä uskottomuus-kriisi johti tavallaan parempaan avioliittoon. Tajusimme, mitä olimme menettämässä. Löysimme uudelleen toisemme ja terapian kautta saimme uskon siihen, että kriisistä voi toipua entistä ehompana.

En usko että olisimme selvinneet kriisistä omin neuvoin ja ellemme olisi molemmat olleet motivoituneita siihen. Nyt puhdistimme kaikki haavat, isot ja pienet. Nyt kun asia tulee esille tai tulee ristiriitoja muiden asioiden kanssa, on meillä työkaluja selvitä niistä.

« Takaisin