Autuaan uni

29.01.2016

Herätyskellon ääni repäisee hereille. Jos voisin neuvotella, maksaisin mitä vaan siitä, että voisin jatkaa unien maailmassa. Koska aikuisen vastuut odottavat, nousen ylös ja jätän lämpöisen pesän. Arkipäivän ensimmäinen tehtävä on edessä ja tassuttelen lapsen sängyn ääreen. Huomenta pienokainen, nyt olisi aika nousta. Unenlämpöinen lapsi havahtuu pikkuhiljaa, ja aamu on edelleen pikimusta, kun silmät alkavat raottua. Käperrymme yhdessä hänen peittonsa suojaan ja sanon, että minuakin väsyttää, sinua varmasti myös harmittaa herätä. Lapsi kuuntelee vakavana ja toteaa: äiti, sä olet kyllä enemmän hereillä kuin minä kun sulta tulee jo hymykin!

Näinä talven aamuina ei ole helppo herätä. Reippaat aamuihmisetkin kertovat sohvalla, että nyt ei hymyilytä.

Uni on monimutkaisesti määriteltävä asia. Yhtäältä se on fysiologisesti välttämätön tila, joka edistää terveyttä ja auttaa ihmisen taistelussa monia sairauksia vastaan. Toisaalta jo Platonin ja Aristoteleen aikana arveltiin, että uni on lepotila, jossa pääsemme pakoon ruumiillisia aistimuksia. Sigmund Freud toi näkyväksi ajatuksen siitä, että uni on tie alitajuntaan.

Nykytieteen valossa yleisesti hyväksytty ajatus on se, että unessa sielu ja ruumis saavat levon toisistaan. Lapsi kuvaa tilanteen, jossa keho on hereillä, mutta sielu kaikkine tunteineen, haaveineen ja unelmineen ei ole ehtinyt mukaan.

Henkisen tai fyysisen kivun kanssa kamppaileva ihminen kertoo usein kaipaavansa eniten sitä onnellista tilaa, jossa tietoisuus häilyy ja uni on vielä lähellä. Pienten lasten vanhemmat tietävät tekevänsä väärin riuhtoessaan lasta mukaan arjen aamun tiukkoihin aikatauluihin - oma sielu kun on vielä matkalla. Usein, tietenkin, hymyilevä lapsi tai muu läheinen kiskoo vasta unesta heräävää luokseen.

Autuas uni on onnellisen unta. Hymy on merkki heräämisestä.

Silva

« Takaisin