Elämän kevät
21.02.2016
Pujotan villasukat jalkaani ja tassuttelen keittiöön, jossa kissa tervehtii puskemalla kerjäten aamupurtavaa. Painan kahvikoneen nappia, ja makean maitohöyryn ja paahteisen kahvin tuoksu valtaa huoneen. Aamu näyttää valkenevan vaihteeksi hämmentävän kirkkaana, ja fuksianpunaisen, harmaan ja turkoosin erilaiset sävyt täyttävät taivaan. Luon pikaisen katsauksen päivän uutisiin, joissa puhutaan penkkaripäivästä. Kevään abiturientit ovat valmistautumassa yhteen elämänsä mieleenpainuvimmista päivistä. Päivä on tunteita herättävä myös niin ystäville, karkkisaalista odottaville sisaruksille, mummeille, kummeille ja vaareille kuin vanhemmille, jotka toisaalta kyynel silmässä, toisaalta ylpeydestä pakahtuen katselevat aikuisuuden kynnyksellä olevaa lastaan.
Myöhemmin päivällä innosta kuplivien abiturienttien rekkakarnevaaleissa nuoret ovat sonnustautuneet mitä merkillisimpiin asukokonaisuuksiin haalareissaan hevoset, tiikerit, nallekarhut, avaruusoliot, menninkäiset sekä muut metsän männiäiset ja ötökät. Kirjava karkkisade ryöppyää Esplanadille. Riemu on ylimmillään. Riemukkaita ovat myös lukion kakkosluokkalaiset, jotka tanssivat itsensä koulunsa valtiaiksi abien lähdettyä, ja muutkin koululaiset, jotka pääsevät levähtämään talvilomalle. Elämän ovet ovat sepposen selällään.
Hyvien asioiden odotus on meille kaikille tärkeää. Usko tulevaisuuteen auttaa jaksamaan silloinkin, kun mielen täyttävät tummat sävyt. Joskus värien loisto kuitenkin haalenee ja usko loppuu. Kun on kuljettu pitkä matka abiturientin keväästä, elämän areena on tuottanut lukuisia yllätyksiä. Voi olla, että jotkut ennakko-odotukset itsestä ovat jämähtäneet abiturienttivuosiin, ja tuntuu siltä, että elämä on täyttynyt lähinnä asioista, joita ”kuuluu” tehdä.
Kun kohtaat vierelläsi ihmisen, jonka voimat uskoa tulevaisuuteen ovat jostain syystä ehtyneet, on sinun mahdollisuutesi auttaa. Usein jo toisen ihmisen läsnäolo kannattelee eteenpäin pienen askeleen verran. Ajatusten jakaminen toisen kanssa auttaa näkemään toisin. Toisin näkeminen muuttaa myös tapaa toimia. Toisin tekeminen avaa uudenlaisia portteja, niitä jo ikuisesti lukittuneiksi luultuja.
Jos ilo ja odotukset ovat sammuneet, voi olla hyvä esittää kysymys, miten aikaansa viettäisi, jos olisi vapaa itselleen asettamista velvoitteista. Vapauttaessaan itsensä sitku-ajattelusta ihminen voi huomata, että elämän käsikirjoitus täyttyy taas uudenlaisilla odotuksilla ja mahdollisuuksilla.
Katja