Kaikilla on jotain
03.02.2020
Kun pääsin ensimmäisen kerran harjoittelemaan terapeutin työtä, olin aivan innoissani. Kollegani ja mentorini, Terapiatalon perustaja Silva Hatakka, otti minut mukaan “kuunteluoppilaaksi” ja pääsin näkemään jo terapiaopintojeni alkuvaiheessa, miltä tuntuu istua siinä terapeutin nojatuolissa. Sain todeta omin silmin ja korvin, miten hienovaraista, herkkää, tunteita herättävää, notkeaa ajattelua vaativaa, lämminhenkistä, myötäelävää ja rohkaisevaa vuorovaikutusta ja läsnäoloa tämä ammatti vaatii.
Ensimmäisen työpäivän jälkeen lähdin kävelemään ajatuksissani Hollantilaisentien vastaanotolta kohti bussipysäkkiä. Astuin bussiin, istahdin vapaalle paikalle ja annoin katseeni vaeltaa kanssamatkustajissa. Nuori nainen asetteli lastenvaunuja paremmin paikalleen bussin tutisevalla käytävällä ja kohensi taaperon silmille valahtanutta pipoa paremmin lapsen päähän. Vanha ruttukasvoinen mies pyöritteli lakkiaan isoissa käsissään, ja unohtui tuijottelemaan maisemaa mitä lie miettiessään. Vähän väsyneen näköinen vanhempi rouva nosti kassin syliinsä, jotta viereen mahtui istumaan nuorempi nainen - he vaihtoivat pikaisen hymyn keskenään. Nuori mies rummutti jalkaansa bussin lattiaa vasten ja selasi puhelintaan kuulokkeet korvillaan.
Minun teki mieli halata kaikkia.
Työpäiväni ansiosta ymmärsin kirkkaammin kuin koskaan ennen, että kaikilla on jotain. Huolet eivät vain aina näy pelkästään silmillä. Kaikilla meillä on jossain elämän vaiheessa jotain haastetta, huolta tai pelkoa, joka ei näy millään tavalla ulospäin. Miten tärkeää onkaan tiedostaa, että emme ikinä voi tietää, millaista taakkaa kanssamatkustajamme kantaa. Mitä vieressäni istuvalta on vaatinut, että hän on noussut aamulla sängystä? Elääkö hän ehkä elämänsä onnellisinta aikaa, vai onko hän ponnistellut että jaksaa aloittaa päivän? Joskus on niin, että se kaikkein leveimmin hymyilevä saattaa hymyillä viimeisillä voimillaan.
Tässä ammatissa tuo oppi on helppo pitää mielessä. Vaikka terapiavastaanoton ovesta astuisi hymyilevä ihminen, hän saattaa kertoa sohvalla istuessaan todella suurista huolista. Jokainen joka löytää tiensä terapeutin sohvalle, on tehnyt rohkean ja itseään kohtaan merkittävän ja tärkeän päätöksen pyytää apua huoliinsa - olivat ne asiat sitten isoja tai pieniä. Kaikilla on jotain, mutta huolien kanssa ei tarvitse pärjätä yksin.
Outi