Kehotuksia
08.03.2016
Kierrokset ovat olleet tasaiset, mutta äkkiä ne nousevat. Huomaan muutoksen, mutta jatkan kahvin ja sämpylän nauttimista lehteä silmäillen. Nyt kierrokset laskevat. Vilkuilen ympärilleni tarkistaakseni huomaavatko muut. Ympärillä on rauhallista. Kierrokset nousevat taas ja tarraan hädissäni käsinojiin. Tämä ei kyllä voi olla normaalia, mitä ihmettä on meneillään! Rauhoittava ääni kaiuttimissa kertoo, että edessä on turbulenssia ja matkanteko sujuu hyvin. Muistan tuon päivän elävästi päivänä, jolloin lentopelkoni katosi. Ymmärsin, että kone, jonka kyydissä istuin, lensi kipparinsa käsissä juuri niinkuin pitikin: ympäröiviin olosuhteisiin sopeutuen, reagoivasti ja aktiivisesti.
Sohvalla istuja puristaa myös usein käsinojaa. Käynnissä on jotain, mitä on vaikea ymmärtää. Sydän muljahtelee tai leposykettä ei tule. Huimaa, kurkkua kuristaa. Hengittäminen tuntuu työläältä, ruokatorven tai vatsan alueen oireet pelottavat. Silmissäkin voi näkyä outoja valoja, pää on kuin vanteen puristama. Jäykät lihakset tuottavat tilanteen, jossa keho alkaa hetkellä millä hyvänsä täristä.
Tarkemmin ajatellen keho tekee juuri oikein. Sen tehtävä on pulputtaa, virrata, sykkiä. Ikimuistoisen käynnin yhteydessä kuulin viisaalta lääkäriltä, ettei myöskään kannata olla niin kovin huolissaan siitä että natisee ja paukkuu - ne ovat viestejä siitä, että rangassa on vielä liikettä.
Keho tuottaa informaatiota siitä, miten voimme. Se ohjaa meitä olemaan tarkkoina ja valppaina, ja viesteistä on hyvä olla tietoinen. Joskus kuitenkin mielen kuormat tuottavat tilanteen, jossa keho muuttuu kulkuvälineestä kippariksi, jota mieli alkaa totella. Syöksykierre on alkamassa.
Kehon viestit on hyvä tulkita vakavasti mutta silti lempeästi. Keho ehdottaa - kehottaa.
Silva