Keitä me olemme
10.08.2016
Työpäivän päätteeksi istahdan kotikoneelle ja avaan sähköpostilaatikon. Huoh. Ajanvarauksia säädettäväksi, tilitoimiston jämäkkiä (pelottavia) muistutuksia avoimista asioista, kutsuja tilaisuuksiin joihin haluaisin mutta en ehdi mennä. Ensikontaktia terapiaan hakeville vastaan heti - pitkän harkinnan jälkeen he ovat saapuneet hetkeen, jossa he haluavat ja ansaitsevat saada nopeaa apua. Kaiken seassa näen tutun nimen ja klikkaan viestin auki. Moikka, muistatkohan minua, juttelimme silloin aikoinaan ja haluaisin kertoa kuulumisia. Kirjeen lopetus herkistää; olit silloin aikoinaan mun terapeutti, onko nyt ok että kysyn myös sinun kuulumisesi? Onko se väärin?
Meillä kaikilla, niin erityislaatuisia kuin koemmekin olevamme, on eri identiteettejä. Emme ole yksi vaan monta. Tytär tai poika, sisko tai veli, lapsenlapsi. Äiti tai isä. Ystävä, kaveri. Puoliso, rakastaja, exä tai nyxä. Ammattilainen, auttaja. Hulvaton naurattaja, silti sisäisesti yksinäinen erakko. Aktiivinen tekijä ja salaa sohvaperuna. Melkoinen sekamelska.
Identiteettiin ja itsetuntoon liittyvät asiat eivät ole joko-tai vaan ne ovat sekä-että. Useat ominaisuutemme ovat yksityisiä ja salattuja, ja toisaalta moni niistä on toisten määrittelemä. Seremoniat kuten vaikkapa hääjuhla ovat tärkeitä myös liiton solmineiden läheisille ja kaikelle kansalle - aiemmin vapaasta tulee varattu. Erokin on ero vasta kun se kerrotaan läheisille.
Kuulumisensa jakanut entinen asiakas kysyi oivan kysymyksen - mikä sinä olet minulle, entä minä sinulle? Vuoden ajan kestänyt yhteistyö oli synnyttänyt jotain niin tärkeää, että sen ajankohtaistaminen tuntui hänestä vaikealta. Minun vastaukseni tuli helposti - eikös jokaisella tulisi olla terapeuttiystävä!
Identiteetit ja itsetunnot - vaikeasti määriteltävät ja alati liikkeessä - syntyvät vuorovaikutussuhteissa toisiin ihmisiin ja ovat olosuhteiden seurausta. Osasta olemme itse tietoisia, monista emme. Joskus toisen määritelmä näistä on osuvampi kuin omamme.
Kaiken kanssakäymisen mahdollistava turvallinen vuorovaikutus perustuu omanarvontuntoon. Sen luja ydin ei horju vaikka maailma muuttuu. Omanarvontuntoon eivät muut voi kajota.
Silva