Kenen vuoro on loistaa?
27.05.2016
Puuhailen pyykkien kanssa ja kuulen avoimesta ikkunasta, kuinka naapuruston muksut kolisevat ja paukkuvat ulkona skeittilautoineen ja potkupyörineen. Alan tunnistaa heidän lallattelustaan tutun melodian ja hoksaan, että käynnissä on aikuisten korvilta salainen uudelleensanoituskilpailu. Oon nelivuotias, oppimaan… öh. Porukan paras ehdotus otetaan kaikkien räkänokkien toimesta riemulla vastaan: oon nelivuotias, pieraisen ikkunas. Veikkaan että pihalla luovuttaan testaa tuleva mainostoimiston johtaja tai menestynyt yrittäjä.
Onhan se ihmeellinen asia, että samalla kun vanhenemme ja viisastumme, alamme menettää voimaamme. He, joilla olisi meille kaikille eniten kerrottavaa, poistuvat. Mitä haaskausta! Esimerkiksi Lasse Mårtensonin menehtymisuutisen äärellä viivyin haikean - hyvänkin - tovin. Tuntui siltä kuin Myrskyluodon Maija olisi viimein painunut aaltojen alle rakkaansa luokse.
Toisaalta ymmärrän, että saamme kaikki oman vuoromme loistaa. En olisi itse osannut kajota Kaaposta kertovan lastenohjelman tunnariin. Pihalla leikkivät lapset tekivät minulle käsittämättömän asian alle kouluikäisinä kotipihallaan.
Ehkä tässä kaikessa on jotain järkeä. Tuoreet silmät käsittelevät ikivihreitä ajatuksia uudesta näkökulmasta häpeilemättä.
Silva