Kesä ja villasukat
26.06.2015
Olen juuri kotiutunut vastaanotolta tänä kesäkuun perjantaina, ja istun urheasti pihalla villasukat jalassa. Ohikulkeva naapuri aloittaa keskustelun säästä. Huokailemme hetken, vaihdamme tunnelmia ja kokemuksia märistä kengistä ja kaapissa odottavista kesävaatteista. Juttelemme siitä, että kyllähän me aikuiset, mutta kaikki pienet ja vähän isommatkin lapset ovat kesälomalla. Erityisesti heitä ajatellen esitämme yhteisen (lämpöisen) toivomuksen siitä, että pääsisimme kaikki jo pian riemuitsemaan rannalle ja uimaan veteen, jonka lämpötila on enemmän kuin 13 astetta. Naapurin loppukaneetti on on kiva: uskotaan parempaan huomiseen.
Viime päivien keskustelut säästä sekä terapeutin sohvalla että omassa tuttavapiirissä ovat tuoneet mieleeni ajanjakson omasta menneisyydestä. Asuin silloin reippaasti kaupungin rajojen ulkopuolella, ja talouteemme kuului meidän ihmisten lisäksi 28 eläintä. Laskin porukan silloin, muistankohan: kaksi hevosta ja yksi poni. Aasi, Petronella nimeltään. Neljä lammasta, yksi pässi. Kissat, koirat (border colliet, siksi lampaat), tallikanit. Kukko, joka hukkui tallin vesiämpäriin ja josta kannoin syyllisyyttä vuosia, ehkä vieläkin. Kaksi ankkaa. Jne.
Yksi erityinen päivä on sääolosuhteita pohtiessani mielessäni kirkkaana.
Aamu alkoi silloin, vuoden ympäri ja säästä riippumatta, klo 5.30. Tänäkin aamuna loimitimme uniset hevoset tallissa ja talutimme ne laitumelle. Vedimme ja työnsimme, vedimme ja työnsimme kiljuvaa Petronellaa kohti laidunta, ja tänä pirullisimpana aamuna tämä operaatio yksistään kesti 28 minuuttia. Sitten sisään, vaatteiden vaihto, auton huuruiset ikkunat. Kymmeniä kilometrejä sysimustaa tietä. Sivistys alkoi Kirkkonummen kohdalla, ja sen merkkinä olivat katuvalot.
Lopulta olin perillä toimistolla, join kahvia ja aloin miettiä tulevaa työpäivää. Juuri silloin sisään astui työkaveri, joka oli kulkenut asfaltoitua tietä 800 metriä sateenvarjon alla töihin. Voi hyvänen aika tätä säätä, hän ravisteli eteisessä, kuka jaksaa tätä hei oikeesti. Minä en jaksanut edes aloittaa. Kuopsutin kuivunutta mutaa hiuksista ja korvan takaa.
Sääolosuhteet eivät ole sinun henkilökohtainen kirouksesi. Et ole yksin. Monia sääolosuhteet kurittavat kovemmin kuin sinua, etenkin kun unohdamme Suomi-lisän ja alamme miettiä maapallon muita asukkeja.
Hyvää kesälomaa kaikille kaikissa säissä!
Silva