Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
13.09.2015
Sohvalle on istahtanut asiakas menneisyydestä. Odotan ahnaasti kuulumisia ja saan tietää, että hänen elämänsä on monin tavoin muuttunut. Asiakas kertoo tarttuneensa työasioihin uusien näkökulmien vahvistamana ja alkaneensa opiskella vähän lisää. Tarjolla olisi nyt se täydellinen elämänkumppani, jota hän silloin toivoi, uskomatta että voisi sen saada.
Sain kaiken mitä halusin - miksi olen ahdistuneempi kuin koskaan ennen?
Naurahdan (sisäisesti), sillä olen juuri saanut vastauksen asiaan, jota olen pohtinut viime viikkojen ajan. Vaivanani on ollut korvamato, musiikin tuottama toisto, joka ei ole jättänyt minua rauhaan. Kotimaisen yhtyeen Happoradion tuotanto on muuttamassa maailmankuvaani yhdellä laadukkaalla säkeellä: “Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?”
Yksikään sohvalla istuja ei altista itseään ja intiimejä asioitaan tarkkailun alaiseksi ilman syytä. Kun uusi asiakas jännittää itsensä ensin soittamaan ajanvaraukseen ja sitten astumaan kynnyksen yli, hänellä on asiaa. Mennyt elämä loihtii elämänkaaren tapahtumia kerratessa hymyn asiakkaan huulille; jep, minä se olin, tuo sympaattinen sketsihahmo, joka eteni pontevasti hankaluudesta toiseen. Tietoisena menneistä virheistä hän julistaa aikovansa jatkossa toimia toisin ja elää seesteisesti.
Meistä moni uskoo toivovansa rauhaa. Mutta kuten niin monissa muissakin asioissa, emme määränpäähän saavuttuamme halua sitä mitä halusimme. Matkan varrella koettu on sytyttänyt meissä halun jatkaa matkaa kohti uusia toteutumattomia haaveita ja unelmia. Tahdomme ottaa käyttöön uusia keinoja, kääntää takkia lennossa, säilyttää sekä kehon että mielen notkeana. Ja mitä suurempi on osaamisemme määrä, sitä halukkaampia olemme tekemään virheitä oppiaksemme taas uutta. Voimakkaasti eteenpäin kulkien kohtaamme vertaiset vastustajat. Lempeän etenemisen vastuskin on lempeä.
Kun haluamme elää, melu seuraa meitä.
Silva