Kuule se mitä rakkaasi kertoo
30.04.2015
“Aina sä olet tuollainen.” Teinipojan ärtynyt ääni saa niskakarvat pystyyn. Katson tuota minua lähestyvää ja haastavaa, fyysisesti minua niin kovin paljon vahvempaa, rakasta ihmistä. Koska syytös on epäreilu, ensimmäinen reaktioni on halu käynnistää puolustus/puppugeneraattori.
Se tuottaa hetkessä, tarvittaessa, esitelmän, jonka kesto on noin 10 minuuttia ja joka kuuluu jotenkin näin: “No ihan ekaksi, se että käytät sanaa AINA on naurettava veto, kaikkien keskustelujen lapsus. Lisäksi, no sinä jos kuka tiedät, että en todellakaan ole aina tällainen, tiedät että raadan hyvinvointisi eteen, joustan ja tuen, ja eilenkin... Sanat vyöryvät ja peittävät alleen.
Teen tässä tilanteessa kuitenkin toisin, sillä haluan tietää mistä on kysymys. Vastaukseni on rauhallinen. “Niin mä taidan olla, anteeksi”. Ei ole helppoa sanoa näin, sillä syliini heitetty syytös on mielestäni kohtuuton.
Tilanne rauhoittuu. Poika katsoo minua hetken ja lempeys astuu huoneeseen. “No et sä ole yhtä paha kuin joidenkin muiden vanhemmat”. No millaisia he sitten ovat? Kysyessäni tiedän, että käsillä on tärkeä hetki: vastaus tulee sisältämään korjaavan palautteen minulle ja tekemään näkyväksi pojan toiveen minun suhteeni.
Terapia-asiakas kysyy usein, voinko minä muuttua. Vielä useammin sen kysyy läheinen - voiko rakkaani muuttua? Kysymys on kriisissä ajankohtainen ja usein ratkaiseva; onhan yleisesti toitotettu asia, että ihminen ei voi muuttua.
Terapeuttina tiedän, että toivon ydin rakentuu juuri siitä tiedosta, että muutos on mahdollinen. Elämänkaari sisältää hetkiä, jolloin vanha päättyy ja uusi voi alkaa. Uudenlainen yhteistyö ja arvojen mukainen elämä alkaa kovan työn tuloksena kantaa.
Silva