Onnellinen perhe pukinkonttiin
23.12.2015
Joulupukki matkaan jo käy…
Muidenkin kuin perheen pienimpien mielissä alkavat heijastella jo ne aidot joulun valot. Jokainen haluaisi kokea jouluna edes pientä juhlan tuntua. Tosin aika moni meistä juoksee itseltään jalat alta järjestäessään, taas kerran, sitä kaikkien aikojen joulua. Joulua, joka täyttää omien standardien lisäksi myös some-maailman ja tuttavapiirin asettamat kovat vaatimukset. Joulukin on monelle näytön paikka.
Lahjatavarakauppa käy kuumana. On niin sanotusti myyjän markkinat, kun enemmistön mielestä se lahja, tai useampikin, on pakko ostaa aika monelle ihmiselle. Ja mitä pienempi joulutonttu, sen isompi lahjasäkki. Kovat paketit ovat arvossaan, tosin myös fyysisesti käteviä lahjakortteja ja digitaalisia oikeuksia jaetaan ja vaihdetaan kilvan. Aikanaan meitä 60- ja 70-luvun lapsia opetettiin, että oma tekemä lahja on kaikkein arvokkain. Päiväkodissa ja ala-asteella tehtyjä joulukortteja ja taideteoksia lukuun ottamatta ne alkavat kaiketi olla jokseenkin katoavaa kansanperinnettä.
Ennen kuin huomaammekaan, keskustelu joulun valmistelusta kääntyy krapulaiseen ”ohi on” –huokailuun. -Laatikot tulee jo korvista. Hirvee ähky. Ei enää yhtään kinkkua. Eikö nää joululaulut lopu koskaan? Pakko päästä ovesta ulos. Ja niin edelleen. Me onnistumme rakentamaan sellaisen yliannostuksen jouluhössötystä ja pakollisia traditioita, että olemme tyytyväisyyden sijasta muutamassa viikossa tai jopa päivässä korviamme myöten täynnä koko juhlaa. Kokeneimmat ja etuoikeutetuimmat hankkiutuvat jo koko joulun traditiota karkuun kellertävien hiekkarantojen ja turkoosien aaltojen äärelle. Onkohan joulun sanoma päässyt hukkumaan ja joulurauhan merkitys unohtumaan?
Nyt kun taloudelliset ajatkin ovat maassamme vähintäänkin kireät, voisi olla hyvä hetki opetella taas arvostamaan pehmeitäkin paketteja. Ja nyt en tarkoita pelkästään sukulaisten toisilleen kutomia villasukkia. Modernissa pehmeässä paketissa voisi olla itselleen hyvin ansaittua lepoa ja palautumista suonut, hyväntuulinen pariskunta. Sen seurauksena useammassa kotitaloudessa joulua juhlisi myös onnellisempi ja iloisempi perhe. Kenenkään joulu ei pelastu maailman parhaalla punaviinillä, täydellisesti imeytetyllä perunalaatikolla tai kalleimmalla älypuhelimella, jos tunnelma kotona on jäätävä ja uupunut.
Kaikkien ei ehkä tarvitsisi oppia tätä kantapään kautta. Perhe, rakastava puoliso sekä turvallisuuden tunnetta ja huolenpitoa osakseen saavat iloiset lapset ovat parasta, mitä jouluna voi kokea. Sellaiseen joulujuhlaan on isovanhempienkin mukava tulla kunniavieraiksi. Pakettien pienempi määrä tai jouluaterian alhaisempi gourmet-taso ei aidosti lämmintä tunnelmaa pilaa. Pikemminkin päinvastoin.
Ja kun aikaa, voimia ja ehkä rahaakin säästyy, voimme kokea myös uudenlaista antamisen iloa. Pitkäaikaissairaat lapset, yksinäiset vanhukset, Hurstin soppajonon kanta-asiakkaat ja monet muut joulurynnistyksessä jalkoihin jäävät läheisemme arvostaisivat varmasti pientäkin elettä jopa aivan tuntemattomilta jouluvierailta. Vähällä vaivalla voi saada aikaan ison riemun.
Rauhallista joulua!
Eero