Outi: Talven varjot
28.12.2014
Eräs tapa luonnehtia Suomea ja suomalaisuutta on kuvailla kotimaatamme tuhansien murheellisten laulujen maana. Katajainen kansamme, jota itsesääli määrää, on valitettavasti rankattu maailman itsemurhatilastojen kärkipäähän. On aika mielenkiintoista pohtia, löytyykö eri kulttuureista tiettyjä tunnusomaisia piirteitä sille, millaisiin psyykkisiin sairauksiin ihmisillä on taipumus sairastua.
Tällä hetkellä Suomessa eletään taas lisääntyvän valon aikaa. Talvi väistyy kevään tieltä ja saamme nauttia valosta pimeän talven jälkeen. Suomen talvi on pitkä ja auringonvaloa on vähän – kaamosmasennus on tuttu kaveri monelle suomalaiselle.
Vaikka varsinaista kaamosmasennusta ei diagnosoitaisikaan, vähäinen valon määrä voi vaikuttaa joihinkin mielenliikkeisiin. Itsemurhatilastoissakin on hämmentävä huomio – keväällä itsemurhia tehdään eniten. Voisi kuvitella, että keväällä valon lisääntyessä ja kesän lähestyessä mielikin piristyisi, mutta vakavasti masentuneille kevät on sitä kaikkein raskainta aikaa. Silloin muut ihmiset ikään kuin ”heräävät” talven pimeydestä ja ovat keväistä riemua täynnä. Masentunut ei jaksa nousta synkeästä olosta, ja siksi keväisin tehdään eniten itsemurhia. Tällaista ongelmaa ei tarvitse pohtia esimerkiksi Kalifornian ainaisessa kesässä. Ympäröivät olosuhteet saattavat huomaamattamme vaikuttaa siihen, paistaako mielessämme aurinko vai onko päämme sisällä sama tunnelma kuin ikkunasta näkyvässä maisemassa.
Siinä missä elinolosuhteemme vaikuttavat varmasti omiin mielenliikkeisiimme, myös ympäröivä kulttuurimme pitää sisällään monia odotuksia, arvoja, asenteita, ennakkoluuloja ja monia toimintamalleja, joiden mukaan yksilöiden ehkä oletetaan elävän. Mitä jos ympäröivän kulttuurin arvot eivät istu omiin arvoihin – voivatko ristiriitaiset asetelmat vaikuttaa psyykkisten häiriöiden syntyyn ja tulkintaan? Voivatko yhteiskunnan asettamat odotukset luoda kohtuutonta ahdistusta ja sitä myötä henkistä pahoinvointia?
Se tiedetään, että ihmisellä on samanlaiset kognitiiviset perusvalmiudet ihan kulttuurista riippumatta. Kyky ajatella sekä abstraktisti että konkreettisesti, päättelykyky ja erilaisten tunteiden kirjo ovat esimerkiksi ihmisen perusvalmiuksia, joita käytetään niissä rajoissa kuin ympäröivässä kulttuurissa on tapana tehdä. Psyykkisen kapasiteetin suhteen yhteisöt eivät siis juurikaan eroa toisistaan, mutta esimerkiksi tapa ajatella tai tapa ilmaista tunteita vaihtelee vähän kulttuurien mukaan. (Viljanen 2003.) Ihmisille, jotka matkustavat paljon, tämä onkin hyvin tuttu ilmiö.
Psyykkisten häiriöiden historian tutkiminen eri kulttuureissa on hankalaa – häiriöiden kuvailuun liittyy niin paljon epäluotettavia kertomuksia ja monet ”oireet” ovat saattaneet olla radikaaleja kulttuurieroja. Jos esimerkiksi länsimaisen koulutuksen saaneet lääkärit kuvailevat itämaisen kulttuurin edustajan mielentilaa, voivat monet maailmankatsomukselliset erot kulttuureissa vaikuttaa tulkintoihin. (Viljanen 2003.) Kaikissa kulttuureissa ei myöskään ole käytössä samaa sanastoa, joilla oireita voitaisiin ilmaista. Esimerkiksi masennuksen oireita ja vaiheita voi olla vaikea ilmaista ilman siihen liittyviä termejä. (Draguns & Tanaka-Matsumi 2003.)
Jos ajatellaan Suomea ja meidän suomalaista kulttuuriamme, länsimaiselle kulttuurille ylipäätään on ominaista tietyntyyppinen suorittaminen ja kovat odotukset. Pitäisi edetä kuin käsikirjan mukaan – suoriutua kunnialla koulusta, hankkia hyvä opiskelupaikka, mennä töihin, perustaa perhe ja luoda uraa. Tästä käsikirjoituksesta poikkeavia saattavat tällaiset normit ja arvot ahdistaa. Suorittaminen luo paineita ja joillekin ehkä ahdistustakin. Vallitseva kulttuuri tuskin yksiselitteisesti vaikuttaa mielenterveyteen, mutta on mahdollista että vallitsevat asenteet vaikuttavat ihmisen mielenliikkeisiin.
Siinä missä kaamos voi Suomessa masentaa, on myös hyvä muistaa, että suomalainen kulttuuri voi myös luoda turvaa. Me emme elä esimerkiksi katastrofitilanteen keskellä, tai äärimmäisessä köyhyydessä ja nälänhädässä. Kulttuurin luomia eroja ja olosuhteiden tuomia haasteita on mielenkiintoista miettiä, mutta ihmisillä on kuitenkin samanlaiset valmiudet kognitiivisella tasolla. Ympäröivä kulttuuri vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten häiriöistä oirehditaan ja miten niitä käsitellään.
Teksti:
Outi Hildén
Kirjallisuus:
Viljanen. A. M. 2003. Aika, paikka ja hulluus: kulttuurisia näkökulmia psykopatologiaan. Tieteessä tapahtuu. 5, 32-38.
Draguns, J. G. & Tanaka-Matsumi, J. 2003. Assessment of psychopathology across and within cultures: issues and findings. Behaviour Research and Therapy, 41, 755-766.