Syksy hehkuu muutoksessa
10.10.2016
Kävelen kivikkoisella ja mutkittelevalla metsäpolulla. Reitti on tuntematon, mutta jatkan vielä eteenpäin. Takaisin en halua kääntyä. Polku päättyy hiekkarannalle. Meri pärskii sinne tänne, kullankeltaiset vaahterat huojuvat tuulessa. Punaruskeat, kiiltäväturkkiset oravat rapistelevat ja vilistävät pitkin männyn vartta. Varis raakkuu jossain kauempana. Katseeni osuu koivuun, joka lehti lehdeltä menettää kruunuaan. Syksyssä muutos näyttäytyy luopumisena.
Katse pysähtyy jälleen kerran uutiseen, joka on aiheuttanut suurta inhimillistä kärsimystä jossain päin maailmaa. ”Kärsimystä pidetään onnettomuutena. Jos minun pitäisi valita, - palatako takaisin entiseen elämääni vai kokea jälleen vankeus, - pyytäisin hartaimmin päästä takaisin vankilaan. Elämän suistuessa radaltaan kuvittelemme menettäneemme kaiken. Mutta edessämme on pelkästään jonkin uuden alku. Niin kauan kuin on elämää, on onnea.” Näin lausuu Leo Tolstoin roolihahmo Pierre Bezuhovin teoksessa Sota ja Rauha.
Syitä kärsimykseen on maailmassa paljon. Se, kuinka kärsimys koetaan, vaihtelee. Kokemuksia ei voi tuottaa ulkoapäin. Kokemukset ovat osa ihmisen sisäistä maailmaa.
Ihmiset haluavat poistaa kärsimyksensä. Kuinka on mahdollista löytää elämästä onni kärsimyksen tilalle? Keinoja on monia, mutta aina ne eivät johda tavoiteltuun tulokseen, onnellisuuteen. Kuinka onnen kokemuksen voi löytää?
On tilanteita, joissa onnen löytämiseen tarvitaan kanssakulkija. Vaikka toinen ihminen ei voi muuttaa toisen kokemaa, on toisen ihmisen avulla mahdollista purkaa kokemaansa ja löytää reitti uudenlaiseen alkuun. Kun omat voimavarat ovat sumentuneet kärsimyksestä, on terapia yksi keino löytää uudenlaisia polkuja kohti onnea, pois kärsimyksestä.
Se, kuinka paljon uusia reittejä kohti onnen polkua joutuu kokeilemaan, vaihtelee. Joskus vaaditaan paljon työtä, joskus tarvitaan vain yksi uusi näkökulma kohti uutta valoisampaa tulevaisuutta. Toisaalta, vaikka polku tuntuisi kivikkoiselta ja mutkittelevalta, on jo tarve muutokseen osa muutosta. Luopumisen voi myös nähdä uuden alkuna.
Pilvi väistyy hehkuvan auringon tieltä. Koivun runko hohtaa uljaan, uuden alkunsa edessä.
Katja