Tyttö ja varis
06.11.2015
Aikaisen aamun valo on terävä. Ajan ruuhkasta välittämättä lievää ylinopeutta moottoritien päätä lähestyen ja hermoilen. En ole myöhässä, mutta voisin olla. Äkkiä näen jotain niin koskettavaa, että se tuo minut tähän hetkeen. Kaistojen välissä seisoo varis, joka on varmaankin lentänyt tuulilasiin. Törmäys on ollut kova, ja linnun kyky toimia on hukassa - vain höyhenet pörhähtävät autojen kiitäessä ohi. Tilanne on kaoottinen, ja katson keskittyneesti muutaman sekunnin ajan varista, joka on todella vaikeassa tilanteessa. Haluaisin auttaa, mutta en voi pysähtyä. Mieleeni piirtyy pulassa olevan linnun olemus: nokka on uhmakkaassa kenossa, niska ylväässä tanassa, katse suunnattu kaukaisuuteen.
Vastaanoton sohvalla näen ihmisen samankaltaisessa tilanteessa. Kyseessä on usein yllätys, ja lento on katkennut niin äkisti, ettei sitä oikein edes ymmärrä. Näen rohkeita leuan asentoja, ylpeitä niskoja. Tinkimättömyyttä ja arvokkuutta kaiken kaaoksen keskellä.
Lintukirja kertoo, että varis on viisas ja utelias. Se etenee rohkeasti, tutkii ympäristöään, ja raakkuu mennessään. Ulkomuoto on kömpelö, väritys harmaata ja mustaa. Varis on lintuna niin yleinen, ettei siihen kiinnitetä huomiota. Noitahan on, kaikkialla.
P. Mustapää on kirjoittanut runon, jonka nimi on Keltainen naakka. Tukala tilanne sekin.
Kun katsomme maailmaa ympärillämme, saatamme tehdä huomioita, jotka auttavat vaihtamaan näkökulmaa. Halu tulkita maailmaa ennakkoluulottomasti madaltaa kynnystä tehdä vertailuja ja assosiaatioita. Mitä matalampi on kynnys luoda mielleyhtymiä hyvinkin erilaisten asioiden välille, sitä osuvammin löydämme kaikkialta maailmasta itsemme ja toiset. Lintujen parvi on työyhteisö, albatrossi menehtyneen ystävän sielu, siipensä loukannut kurki se jota ei voi vangita. Kolibrin vire ja olemus on nopea, eikä monikaan tunnista sen siiveniskuista ja väreistä itseään. On helpompi samaistua variksen kömpelömpään mutta viisaaseen tapaan olla.
Ajaessani illalla kotiin hidastan vauhtia ja yritän katsoa näkyykö variksen raatoa jossain. Onnekseni sitä ei näy, sillä haluan uskoa, että tuo ihana olento selvisi ja nousi siivilleen.
Silva
P.S. Akseli Gallen-Kallela, jota kiehtoi suomalaisen kansan olemuksen etsintä, maalasi varhaiskaudellaan teoksen Poika ja varis