Hei sinä ihana siellä!
30.04.2017
Läheisen uutiset ovat ikäviä, diagnoosi on pelottava. Puristan puhelinta tiukemmin ja reagoin intuitiivisesti ja nopeasti. Huh, onneksi se en ole minä, ajattelen. Jaa-a, onkohan tuo sama minullakin joskus edessä. Kolmas ajatus on itsestä ulkona ja sisältää ripauksen empatiaa: voi sentään kuinka kurjaa läheiselle. Onneksi vasta se pulahtaa kuuluville.
Tämän fantastisen (lue: luokattoman) ajatusketjun tuotti ihminen, joka on lukenut muutaman kirjan ja keskustelee ihmisen mielestä työkseen. Niinhän se on, että mitä syvemmän introspektion, sisäisen tarkastelun, teen, sitä alhaisemman tyypin löydän. Kuolemansynnit. Isien ja äitien virheet. Salaiset motiivit. Ihmisyys koko kirjossaan.
Siksikin erään kallisarvoisen ystävän teko jäi äskettäin mieleen. Kertoilin vähän poikkeuksellisesti omista jutuistani hänelle - suoraan sanoen uikutin. Ystävä kuunteli hissukseen, ja kun sain kaivettua itseni vähän kuivemmalle maalle, hän lausui sanat jotka hiljentävät, edelleen. Hei sinä ihana Silva siellä, olet tärkeä. Mikä voimannäyttö.
Nopeahkona oppijana annan lahjan eteenpäin sinulle. Hei sinä ihana siellä, olet tärkeä.
Villiä vappua!
Silva