Käänteentekevä hetki
20.12.2014
Ilma väreilee meren yllä. On helle. Matalassa rantavedessä pyörivä vesikaruselli lennättää ilosta kirkuvia lapsia. Loikoilemme ystävän kanssa peiton päällä, kuumaa hiekkaa sormien välistä valutellen, laiskasti sanoja pudotellen. Kaikki meissä ja ympäristössämme on hyvin.
Äkkiä energia on toinen. Rannalle on saapunut äiti lastensa kanssa. Lapset kirmaavat veteen ja lähtevät loikkimaan kuuhyppyjä kohti karusellia. Paitsi yksi tyttö. Tämä kymmenen ikävuoden hujakoilla oleva pitkäsääri potkii rantahiekkaa ja uikuttaa suu väärällään. “Vesi on niin kylmää, en mä voi mennä tonne!” Äiti tekee parhaansa, mutta tilanne ei ratkea. Sitten paikalle saapuu isä. Hän hahmottaa hetkessä tilanteen, kaappaa tytön syliinsä, kävelee reiden korkuiseen veteen ja pläsäyttää tytön uppeluksiin. Pian he ovat siellä, karusellissa, lapset. Pitkäsääri nauraa kovimmin. Ystäväni ja minä vilkaisemme toisiimme, ja koska tunnemme toisen ajattelun tavan, sanoja ei tarvita – ne ovat itsestäänselvinä molempien kielellä: tuntuu pahalta, on hyväksi.
Asiat joita teemme ja koemme voi jäsennellä näppärään nelikenttään.
TUNTUU PAHALTA, ON HYVÄKSI. Ratkaisukeskeisen isän toiminta oli tätä, varmasti sekä hänelle itselleen että tyttärelle. Tähän voi keksiä paljon muitakin esimerkkejä. Kehon rääkki ärhäkässä urheilusuorituksessa. 15 matematiikan laskua tai vaikea MBA-tehtävä viikonloppuna. Kauniin syyspäivän uhraaminen jonkun toisen juhlaan.
TUNTUU HYVÄLTÄ, ON PAHAKSI: Helppo. Ylensyöminen ja -juominen. TV:n eteen jässähtäminen. Lapsen lelliminen.
TUNTUU HYVÄLTÄ, ON HYVÄKSI: Lapsen halaaminen. Puolison helliminen. Liikunnallinen peli ystävän kanssa. Ruoan keskittynyt valmistaminen ja siitä nauttiminen.
TUNTUU PAHALTA, ON PAHAKSI: Hämmentävää, että tätäkin on. Asiakkaat keksivät tähän hyviä esimerkkejä. Itsesääli (paitsi että joskus se on niin kamalaa että se tuntuu hyvältä, sanoi yksi). Valehtelu.
Elämä tarjoaa meille ajoittain käänteentekeviä hetkiä. Joskus käy niin, että silloin uusi ovi aukeaa. Hetki on ohikiitävä, mutta tulevaisuutta määrittelevä. Onko meillä rohkeutta astua ovesta? Vai valitsemmeko sillä hetkellä helpommalta tuntuvan vaihtoehdon, ja jäämme tuttuun ja turvalliseen? Tilanne muistuttaa konsolipeliä, jossa olemme kolunneet yhden maailman ja suorittaneet sen tehtävät osin kiitettävästi, osin välttävästi, mutta selvinneet kaikesta. Saavumme päätepisteeseen, ja astumalla ringin sisään siirrymme uuteen ihmeelliseen maailmaan. Astummeko?
Ratkaisukeskeinen terapeutti kohtaa usein asiakkaan, joka on saapunut elämänkaarellaan vastaavanlaiseen kohtaan. Tilannetta aletaan tarkastella vaihtoehtoisista näkökulmista. Tärkeää on kyetä näkemään menneisyys sarjana selviytymistä ja oppimista, ja luoda tulevaisuudesta innostava ja positiivinen visio. Liian kirkkailla väreillä ei maalata: tuleva tulee sisältämään hankaluuksia (There will be blood :) Nelikenttäkin sen kertoo, että moni asia, joka tuntuu pahalta, on hyväksi. Tämä on tärkeää muistaa, sillä ei ole merkityksetöntä, suljemmeko oven edessämme vai takanamme.
Silva