Kaikista rakkain kesämökki
05.06.2015
Kesäkuinen perjantaiaamu on riemukkaan kaunis. Olen saapunut vastaanotolle, ruuhkattomalla autotiellä, kerrankin hyvissä ajoin ennen aamun ensimmäistä asiakasta. Munkkiniemenrannan vanhat ja värikkäät talot loistavat aamuauringossa, ja ikkunan edessä sijaitsevan koristepuun ympärillä käy kuhina pikkulintujen suorittaessa aamutoimia. Läheisen rannan lokit kirkuvat. Tämä tuttu ääni viskaa ajatukseni lapsuuden kesiin. Kehoni muistaa äkisti saariston kylmän meriveden ja palaneen nenän. Kuumat kalliot ja kortinpeluun. Sen onnellisuuden tunteen, joka liittyi kesäloman alkuun. Kun ajatukseni palaavat takaisin kaupunkiin ja työympäristöön, hymyilen ja tiedän, että minun kesäkotini on maailman paras kesäkoti.
Voisihan sitä kuvitella, että heleinä alkukesän päivinä terapeutin vastaanotolla olisi hiljaista; mökkejä kun kiiruhdetaan lakaisemaan, kasvimaita istuttamaan, verkkoja ja katiskoita tulevan kesän apajia ajatellen puhtaiksi rapsuttamaan. Lähestyvää lomajaksoa ajatellen työasioitakin niputetaan. Vuoden parasta aikaa! Todellisuus on kuitenkin toinen ja terapeutille kiireinen. Erityisesti pariskunnat hakevat nyt apua.
Kun parisuhdekriisiin ajautuneet pariskunnat astuvat kynnyksen yli, pari toisensa perään, he tuovat mukanaan omat erityiset ongelmansa. Ensitapaaminen Munkkiniemessä on myös terapeutille ainainen kiinnostuksen kohde ja uudenlainen työtilanne - mikä on alkukartoituksen esiin tuoma lähtötilanne? Äkillinen muutos, uskottomuus, läheisyyden puuttuminen, päihdeongelma? Näiden lisäksi tiedän, että kriisi on aina myös ajankohdasta riippuvainen ja siksi terapeutille tuttu. Kesälomakauden lähestyessä yksi sana toistuu sohvalla - kesämökki.
Kesämökkeihin liittyy tunteita, joita on vaikea pukea sanoiksi. Ja kun sohvalla istuu kaksi aikuista, joiden kesäkoti on se maailman paras, syntyy tilanne, jonka ratkominen ei ole helppoa. En koskaan saa viettää tarpeeksi aikaa lapsuudesta tutulla mökillä! Se on minulle rakkain paikka maailmassa, miksi emme voi perheenä viettää siellä pidempää ja onnellista, kiireetöntä jaksoa? Ja kumppani vastaa juuri samoilla sanoilla - myös minun lapsuudenperheeni mökki on tärkeä, miksi emme ole enemmän siellä? Viime kesinä olemme viettäneet niin-ja-niin monta yötä sinun perheesi mökillä ja vähemmän minun perheeni mökillä, miksi?
Kumpi joustaa? Nii-in. Parisuhde on usein resurssien yltäkylläisyys. Monta odottavaa isovanhempaa ja sisarusta, mökkiä, juhlaa, ystävää, toteutumatonta haavetta. Niin monta, ettei niiden kanssa ole helppo tulla toimeen.
Usein erouhan alle joutunut hätääntyy: tarkoittaako kaikki tämä sitä, että en enää saa viettää aikaa mökillä, jolla olen vuosia kantanut vastuita kanssasi, jota olen oppinut rakastamaan? Sinäkö vain saat tulevaisuudessa katsella kun lapset polskivat siinä rannassa?
Kun parisuhde on kriisissä, on hyvä pohtia asioita uudesta näkökulmasta. Mitä me yhdessä haluamme? Joskus ratkaisu löytyy uudesta, meidän perheemme - sinä ja minä ja kissat ja koirat ja lapset - yhdessä löydetystä kesäkodista. Eikä se tarkoita vanhan hylkäämistä vaan sitä, että luomme yhdessä uutta. Joko-tai unohdetaan ja tilalle syntyy sekä-että. Lokkien kirkunaa kuulee Suomessa siellä sun täällä.
Silva