Kevät on itsemurhien aikaa
04.05.2015
Hiekoituksesta putsatut kadut. Kevättakki ja tennarit. Katse, joka hakeutuu ojanpieliin - leskenlehtiäkö, ei vielä, vain kuivunutta heinää. Kuitenkin edessä vuokon sinerrys, mustarastaan tuttu, aikoinaan läheisen meille viheltämällä opettama laulu. Kuinka ihanaa! Asiakas yrittää: näen auringon voiman, ihailen sinitaivasta, mutta minua vain väsyttää. Miksi? Kotipihalla kohtaamani naapuri sanoo samaa: näen valon ympärilläni, mutta olen ihan hirmuisen väsynyt, haluaisin vain nukkua.
Olen itse kokenut saman. Aamuaurinko helotti verhonraosta ja halusin vain käpertyä syvemmälle peittojen alle. Muistan ajatelleeni, että maksaisin 1000 euroa sille, joka tulisi ja sanoisi, että kaikki velvoitteet on peruttu tältä päivältä, jää kotiin, laita puhelin äänettömälle. Minä kykenin vielä nousemaan ylös sängystä. Kävelin kylpyhuoneen peilin eteen. Harmaa naama, harmaa olemus. Harmaat farkut, harmaa villatakki. Harmaa auto. Harmaa asfaltti. Harmaa parkkihalli ja harmaa tuttu tie. Eikä kukaan ole oikeasti kiinnostunut siitä miten voin, ajattelin.
Kevät kaikessa riemussaan on monille vaikeaa aikaa. Tälläkin viikolla vastaanotolla on puhuttu väsymyksestä ja pohdittu sitä, että se saattaa johtua vain talven valottomista hetkistä. Normaalia, tietenkin, asiakas todistaa itse. Mutta. Pitäisikö minun kuitenkin huolestua siitä, että muut tuntuvat innostuvan tulevista eduskuntavaaleista, suunnittelevan kesää, varaavan matkoja ja odottavan terassikauden alkamista? Asiakas vastaanoton sohvalla on pelokas ja uupunut, ja tästä hänen on helppo ponnistaa karuun johtopäätökseen: maailma uudistuu, minä vain olen harmaa. Ajattelen todellisena, itsellenikin salaisena ratkaisuna, itsemurhaa.
Asiakas ei ole hullu, yksinäinen tai erakoitunut. Hänen lukuisat rakastavat läheisensä lohduttavat, kertovat, että se mitä koet ei ole maata mullistava juttu. Keväitä tulee ja menee, asioilla on tapana järjestyä. Pian helpottaa! Väsynyt ihminen ei ole kuitenkaan tilanteestaan huolimatta tyhmentynyt yhtään. Hän kuuntelee ja reagoi asianmukaisella tavalla; olet oikeassa, tämäkin menee ohi, muutama reipas aamukävely ja elämä voittaa.
Tutkimukset kuitenkin näyttävät toteen sen, että edessä ovat kriittiset kuukaudet. Toukokuu on, karusti puettuna, itsemurhasesonki. Väsynyt ja neuvoton ihminen etsii autolla ajaen kallioleikkausta johon törmätä, tai piilottaa lääkkeitä nielläkseen ne kerralla. Joku on päättänyt juoda hengen itseltään. Toivottamat ihmiset tekevät toivottamia tekoja.
Sinulla ja minulla, toivottomuuden tunteen kokeneilla, on kaikesta huolimatta aina kaksi, tai kolme, vaihtoehtoa. Neljäskin. Itsetuhoiset ajatukset ovat vain ajatuksiamme, sillä olemme ihmisiä, joilla on vaikeaa.
Lisää aiheesta Outin artikkelissa Talven varjot.
Silva