Kultainen sääntö
18.01.2015
Suihku valuttaa linnunmaitoa. Olen varastanut itselleni aamuhetken, joka on pieni keidas aktiviteetteja sisältävässä viikonlopussa. Muut nukkuvat edelleen, ja aikeissani on hiipiä hiljaa keittämään kahvia, jota jokainen soluni janoaa. Äkkiä suihkun verho aukeaa ja näen ystäväni innostuneen naaman. “Hei pue äkkiä päälle, meillä on 10 minuuttia aikaa lähtöön, olemme järjestäneet yllätyksen sinulle, nyt mennään!” Seison virtaavan veden alla pöllämystyneenä, kaikkea muuta kuin valmistautuneena johonkin joka tapahtuu än, yy, tee, NYT.
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Kultainen sääntö henkii hyvää tarkoitusta ja empaattisuutta, mutta muitakin näkökulmia on löydettävissä. Empatiasta sanotaan, että se voi olla vertailevaa. Tällöin empaattinen henkilö tarjoaa vertailtavaksi oman kokemuksensa; kuule mä niin tiedän ton tunteen, silloin kun mulla oli toi…! Vertailevaa empatiaa ei arvosteta aina kuten toivoisimme, sillä tosiasiassa emme voi täysin ymmärtää edes meille läheisten ihmisten tunteita, ja kuulijan omiin kokemuksiin liittyvä tarina tai huomio ei aina tuo parempaa mieltä asian parissa akuutisti kipuilevalle.
Vertailevan empatian lisäksi tunnistetaan empatian laji, jota kutsutaan aidoksi empatiaksi. Tällöin kuulija pyrkii kaikin voimin eläytymään toisen ihmisen tunteeseen ja kokemukseen; hän kuuntelee rauhallisesti ja kommentoimatta, kysyy jatkokysymyksiä, nyökkäilee hyväksyvästi, eikä pyri vaikuttamaan toisen ihmisen ajatuksen kulkuun. Kuulija on juuri sitä - kuulija. Pieni katse tai kosketus usein riittää. Tai samaan tahtiin yhdessä hengittäminen.
Kultainen sääntö on enemmän kallellaan vertailevaan kuin aitoon empatiaan. Suihkuun pelmahtava ystäväni rakastaa itse, tietenkin, yllätyksiä. Ja yllätysten rakastajat tuottavat niitä, kultaisen säännön mukaisesti, omille läheisilleen. Monien mielestä olisi varmasti ihanaa tulla viedyksi lentokentälle kesken arjen kiireiden. Minulle tämänkaltainen tilanne on kauhistus, sillä ajattelen, että matka on kokonaisuus, joka alkaa sen varaamisesta ja valmisteluista. Äkisti kohteeseen vietynä en pysty kokemaan onnellisuuden ja rentoutumisen tunnetta. Lempikengät, kirja ja mekkokin ovat kotona. Kohteen valintaan olisi ollut kiva osallistua.
Voiko kultaista käskyä sääntöä kirjoittaa tilannekohtaisesti uusiksi olematta sydämetön? Miellyttäjä minussa sanoo suihkuverhon takaa, että hei kiva, kuivaan itseni pikaisesti ja mennään. Mutta jos olen itselleni totuudellinen, kerron että en ole valmis lähtemään - haluan kuivatella kaikessa rauhassa ja juoda kupin tai pari kahvia ennen kuin jaksan innostua yllätyksestä, jonka olette minulle varanneet. Minun korjaukseni jälkeen kultainen sääntö kuuluisi näin: Kaikki, minkä toiset tahtovat itsellensä tehtävän, tehkää te heille. Tuo "kaikki" on molemmissa versioissa hieman pulmallinen, mutta ymmärrätte ajatuksen. Jos emme ole varmoja siitä, mitä toiset tahtovat, kannattaa kysyä. Ja tietenkin: pieni yllätys silloin tällöin on ihan ookoo. Minäkin hymyilen ja kiitän silloin.
Silva