Mitä tekisit jos tietäisit että et voi epäonnistua?
04.04.2015
Pääsiäislomalla on aikaa katsella omia rakkaita päivänvalossa. Myöhäisen aamiaisen tai iltapäivälounaan aikana tiputtelemme sanan ja toisenkin - vireät ja aktiiviset keskustelut käydään kuitenkin joskus toiste. On aikaa myös ajatella, tai olla ajattelematta. Katselen noita ihania tyyppejä yksitellen ja mietin, mitä heille oikeasti kuuluu.
Tutkimus toisensa perään kertoo sen, että olemme onnellisia kun meillä on hyvällä tavalla haastava rooli joukkueessa, jolla on yhteinen tavoite. Kukoistamme, kun kapasiteettimme on käytössä. Tunnemme uteliaisuutta tulevaisuutta kohtaan, kun emme ole vielä perillä, vaan yhä matkalla jonnekin. Meillä on haaveita, toiveita, unelmia. Kuljemme mielikuvituksen siltaa pitkin kurkistamaan tulevaan, ja motivoidumme meitä innostavan tavoitteen edessä.
Mielikuvitusta voi ruokkia, ja esimerkiksi taide se erilaisissa muodoissa on tunnetusti hyväksi. Konkreettisiakin tekoja voi tehdä. Muistan kun huomasin, että lapset pärjäävät hyvin koulussa. Pakkasin silloin varhaisteinit autoon ja lähdimme ajelulle. Kävimme Alvar Aallon suunnittelemassa Teknillisen Korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston, päärakennuksessa. Kuuntelimme opiskelijoiden seassa luentosalissa videoita, musiikkia ja tarinoita taidokkaasti hyödyntävää Esa Saarista. Ajelimme kampusalueella, katselimme asuntolaelämää ja pysähdyimme katselemaan, kun opiskelijat pelasivat beach-volleyta. Ajoimme myös Helsingin Yliopistolle. Kävelimme jylhästi kaikuvilla käytävillä ja kävimme ruokalassa syömässä. Lapset, silloin vielä pieniä, olivat tästä reissusta melko innoissaan.
Sen sijaan, että kysymme läheiseltä, otatko hedelmän, voimme ojentaa kaksi kättämme ja kysyä otatko omenan vai appelsiinin. Voimme tehdä tämän myös itsellemme. On aika opetella joku uusi taito, mikähän se voisi olla, on parempi ajatus kuin kysyä itseltämme viitsisikö sitä…
Elämätön elämä on diagnooseista yksi vaarallisimmista. Toteutumattomat haaveet, toiveet ja unelmat ovat yksi kerrallaan tipahtaneet pois, eikä uusia ole muotoutunut niiden tilalle. Nuorikin ihminen voi kokea voimattomuutta, toivottomuutta ja masennusta tässä tilanteessa. Kaikilla ympärillä olevilla näyttää olevan hyvä meininki päällä, vain minä en löydä paikkaani.
Myös likaiset ikkunat näkyvät pääsiäislomalla päivänvalossa. Voimme unohtaa ne ja kysyä läheisiltä, mitä he tekisivät jos tietäisivät etteivät voi epäonnistua. Voimme kuunnella vastauksen paremmin kuin koskaan aiemmin, kysyä lisäkysymyksiä, ja yrittää välttää keskustelun ohjaamista haluamaamme suuntaan. Kun olemme oikeasti kuulleet mitä läheinen sanoo, on tullut aika miettiä miten voimme tukea häntä. On tärkeää muistaa, että mielikuvituksen ravitseminen ja mielikuvien luominen joskus riittää.
Ja yhtä tärkeää on se, että kysymme tuon saman kysymyksen itseltämme.
Silva