Monimutkainen läheisriippuvuus
08.02.2015
Erilaisista terapiaan tulon aiheista läheisriippuvuus on yksi hankalimmin määriteltävistä oireistoista. Läheisriippuvaisuuteen taipuvaisella ihmisellä on usein kauniit arvot ja tavat toimia. Hän on kiltti, herkkä, ja altis laittamaan omat tunteensa, tarpeensa ja toiveensa sivuun silloin, kun läheinen tarvitsee hoivaa tai huomiota. Läheisriippuvainen aistii toisen tunteet jo ennen kuin tämä itsekään on niistä tietoinen. Hän uhrautuu, joustaa, tukee, suojaa, piilottaa. Läheisriippuvainen ihminen pyrkii pitämään sekä omat että toisten elämän mahdollisimman sujuvana ja konfliktittomana.
Ponnisteluista huolimatta asiat eivät mene aina halutulla tavalla, ja jatkuva toisista huolehtiminen aiheuttaa ahdistusta ja turhautumista. Syy löytyy itsestä, ja kritiikki itseä kohtaan on niin syvässä, että toisen ihmisen virheet jäävät toissijaisiksi, oman epäonnistumisen tunteen alle. Huono itsetunto nostaa päätään. Kielteisiä tunteita on kuitenkin vaikea ilmaista, ja ne kääntyvät itsevihaksi ja katkeruudeksi.
Toiseen ihmiseen keskittyminen estää oman itsen kuuntelemisen. Intuition ääni vaiennetaan, ja läheisriippuvainen ihminen haluaa uskoa toisista hyvää silloinkin, kun he ovat toistuvasti näyttäneet, etteivät ole luottamuksen arvoisia. Läheisriippuvainen ihminen antaa vakaista päätöksistä huolimatta toiselle aina uusia mahdollisuuksia. Taustalla on pelko yksin jäämisestä. Tähän liittyy paradoksi, sillä läheisriippuvainen ihminen toivoo usein, että asiat ratkeaisivat ilman että hänen täytyy tehdä vaikeita päätöksiä. Huonossa parisuhteessa elävä saattaa sanoa, että toivoo puolisonsa löytävän jonkun toisen ja lähtevän. Joskus mielessä on käynyt sekin vaihtoehto, että sairaus tulee ja vie toisen, tai vaikka onnettomuus. Syyllinen yksin jäämiseen en olisikaan minä, vaan kohtalo. En syyllistyisi myöskään toisen hylkäämiseen.
Moni tunnistaa itsensä näistä kuvauksista, sillä olemme kaikki riippuvaisia läheisistämme. Läheisriippuvaisuus muodostuu ongelmaksi silloin, kun sen kanssa eläminen muuttuu kuluttavaksi. Seuraa ystävistä eristäytymistä, jatkuvaa tarvetta tietää riippuvuuden kohteen tekemisistä, riitaa, draamaa, syyllistymistä ja syyllistämistä, katkeruutta. Elämän hienot kirkkaat värit muuttuvat mustaksi ja valkoiseksi. Miehet ja vaimot, lapset ja vanhemmat, kokonaiset sukupolvien ketjut käyttävät voimavarojaan toisen tarpeiden arvailemiseen ja pakonomaiseen tyydyttämiseen.
Omien toteutumattomien toiveiden ja haaveiden priorisoiminen toisten ihmisten tarpeiden edelle on kuitenkin luonnollista ja oikein - hyvinvoivat yksilöt ovat lahja toisille. Hellyyden ja läheisyyden tarpeet ovat läheisriippuvaiselle vaikeita myöntää, ja niistähän perimmiltään on kyse. Asian tiedostaminen on tässäkin ensimmäinen askel toipumiseen, ja pienet korjaavat liikkeet tekevät muutoksen mahdolliseksi. Maailma saa värit.
Silva