Pienet, isot ja risat
23.06.2015
Rakas ystävä istuu vastapäätä ja saan ajatuksen: haluan esitellä hänet toiselle tärkeälle ystävälle. Koska tiedän, että tilanne olisi minulle stressaava ja päätyisin yrittämään liikaa, päätän olla itse menemättä mukaan. Välitän viestin heille yhteisesti, toivomuksen, että he tapaisivat. En osaa täsmentää agendaa vaikka sitä minulta kysytään - taustalla on ainoastaan vahva tunne siitä, että tämä tutustuminen on hyväksi.
Saan kuulla, että tapaaminen on järjestynyt. Minulle kerrotaan päivä ja tapaamispaikka. Annan kohtalon ottaa ohjat käsiinsä ja pidättäydyn neuvomiselta ja pohjustamiselta. Come what may.
Itsehillintäni pettää illalla. Soitan sille, joka on toiminut pyynnöstäni tapaamisen järjestänä. No? No sano nyt jotain? Mitä ajattelit? Keskustelu sujui hyvin, ystävä vastaa, ihan ookoo tyyppi. Koska tiedän ettei ystäväni harrasta vouhottamista, tiedän, että tämä on paljon sanottu. Uteliaisuuteni on nyt viritetty äärimmilleen. Saanko kysyä, osaatko kiteyttää ja kertoa minulle miksi hän on ookoo?
No ensinnäkin, ystäväni pudottelee, hän näyttää ymmärtävän mikä on iso asia ja mikä on pieni asia.
Tämän oivalluksen äärelle kannattaa pysähtyä. Kuinka usein iso muuttuukaan pieneksi ja pieni isoksi. Molemmat ilmiöt maksavat kalliisti kun on keskustelusta kyse. Pienestä siirrymme isoon tuttujen eteisten kautta. Epäonnistunut sanavalinta, väärin ajoitettu muisto, eri tavalla ymmärretty pikkuseikka alkaa usein hallita sitä keskustelua, jonka linjauksen tulisi olla suuri. En pidä siitä miten minua kohtelit - miehet ovat juuri tuollaisia. Samalla tavoin siirrymme isosta asiasta pieneen. Lehdissä puhutaan narsismista, ja sinä valitset urheilusuorituksen tyttöjen kanssa jaetun perheajan sijaan. Olet empatiakyvytön narsisti.
Huippua, kannustan ystävääni. Mitä muuta huomasit? Mistä pidit?
No toiseksi, hän on rikki vähän niin kuin mekin, ja tietää sen ja hakee siihen ratkaisuja ja apua.
Ah, mikä täydellinen analyysi tilanteesta. Ja kuinka tärkeää onkaan jälleen kerran tiedostaa, että täydellisyys on vähemmän kiinnostavaa kuin särö.
Sohvalla lausutaan päivittäin asioita, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua tai päivänvaloa. Sellaisia sanotaan myös kodeissa, tai siis ainakin minun kodissani. Pieni ja iso heittävät häränpyllyä. Risaa ei muisteta arvostaa.
Silva