Unet apunamme
01.12.2014
Asiakas kertoi unestaan näin:
“Olen pienestä saakka nähnyt säännöllisesti toistuvaa unta. Seison kesämökkitontillamme, kun näen, että lentokone on törmäämässä lähisaaren korkeaan kallioseinään. Katson hetken voimattomana kauhistuttavaa näkyä, juoksen rantaan, ja alan sitten soutaa kohti tulimerta katsomaan, onko joku vielä pelastettavissa.”
Terapian edetessä palasimme uneen melko säännöllisesti. Asiakasta arvelutti ja vaivasi siinä moni asia. Pelottavin selitys oli se, että hänelle itselleen on tehty siellä kalliolla jotain, jonka muiston hän on torjunut. Ja sen verran oli Freudia kurkattu, että jotain seksuaalistahan se varmasti oli?
Kun tarkastelimme unta tarkemmin, selvisi, että hän todellakin lähti pelastamaan suurtuhoa yksin. Eikö kukaan tullut mukaan? Soudit korkeassa aallokossa, liekit kuumottivat, pelottiko? “No ei pelottanut, vaan kyllästytti, että taas piti mennä hoitamaan samaa toivotonta hommaa”, asiakas huokaisi.
Eräänä päivänä asiakas tuli tapaamiseen innostuneena. Hän oli nähnyt taas lentokoneunen, mutta:
“Kone tippui kotipaikkani lähistöllä sijaitsevaan pieneen järveen. Riensin tapahtumapaikalle, katselin ikkunoiden läpi kauhistuneiden ihmisten kasvoja koneen hiljalleen upotessa mustaan veteen. Ja sitten ajattelin, että en mene, jonkun muun vuoro. Ja kävelin pois.”
Moni meistä on saanut, ehkä jo lapsuudessaan, taakankantajan roolin. On kuitenkin luvallista ja välttämätöntä tehdä rajanvetoja. Sinun, kuten ei kyseisen asiakkaankaan, tarvitse pelastaa kaikkia. Hoida hyvin itseäsi, jotta jaksat pitää huolen rakkaistasi. Jos vielä jää käyttämätöntä reserviä, laita se vaikkapa hyvin organisoituun vapaaehtoistyöhän.
Ja vielä tiedoksi, että kyseinen unennäkijä on hyvin lämpöinen ja rakastava ihminen. Uni oli symbolinen, ja mahdollisti sellaisena tärkeän oivalluksen tekemisen.
Silva