Ilolla tai ei ollenkaan
01.05.2015
Puhelin soi ja teki mieli olla vastaamatta, sillä kotonamme oli käynnissä hektinen hetki. Seisoin käryävän pannun äärellä keittiössä, paistaen kalapuikkoja pikaruoaksi perheelle pitkän päivän väsyttämänä. Yksi lapsi kiukutteli huoneessaan jostain, no, jostain suuttuneena. Toinen luki ruotsinkokeeseen ja halusi että joku kuulustelee sanat.
Vilkaisin puhelinta ja vastasin, sillä soittaja oli hyvä ystävä. Moi, ajattelin tulla piipahtamaan, olen siellä vartin päästä, onhan ok? Jollain vara-akun voimalla kuulin sanovani, että kuule hei, älä tule tänään, meillä on hässäkkä päällä, sori. Ystävä kertoi ymmärtävänsä ja puhelu päättyi nopeasti. Seisoin paistinlasta kädessä keittiössä ja ajattelin, että siinä taisi mennä yksi viimeisimmistä tärkeistä ystävistä. Miksi ihmeessä tein noin?!
Seuraavana päivänä tunnelma kodissamme oli aivan toisenlainen. Vanhemman lapsen sanakoe oli sujunut hyvin, pienempi oli hyvällä tuulella. Ja taas puhelin soi - sama ystävä soitti uudestaan. Moikka, voinko tulla tänään, onko tilanne parempi? Kyllä rakas ystävä, tänään voit tulla!
Koska tämä ystävä on erityinen ihminen, hän antoi minulle anteeksi EI:n. Sitkeys ja tapa, jolla hän välittää meistä, oli minulle ennenkuulumatonta. Joimme kahvia, söimme hänen tuomaansa leivonnaista ja juttelimme edellisen päivän tapahtumasta ja ajatuksistamme. Loimme tietoisen kimpan - tapaamme toisiamme ilolla tai emme ollenkaan. Voi kuinka hänen ystävyyttään arvostankaan.
Välittävässä ihmissuhteessa EI on turvasana - ei loppu asioille. Vaikka sanot EI, tiedät, ettei mitään mene rikki. Entisenä miellyttäjänä opin tämän vasta tämän viisaan ystäväni auttamana. Läksy on edelleen yksi elämäni tärkeimmistä.
Toivottavasti sinulla on samanlainen ystävä.
Silva