Koira nimeltä Mustis

12.11.2015

Naputtelin tietokoneelleni samoja hakusanoja, uudelleen ja uudelleen. Aikaa oli kulunut ehkä tunti, ehkä viisi tuntia. En juuri ollut kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin tietoon, jota nuo hakusanat minulle tarjoilivat. Yhtäkkiä tietokone lopetti toimintansa ja ruudulle ilmestyi teksti: ”Google epäilee, että tietokonetta käyttää robotti.” Näytölle ilmestyi kirjaimia sekä numeroita, jotka minun tuli toistaa tekstikenttään. Jouduin todistamaan tietokoneelleni olevani ihminen.

Tuolla hetkellä minulla oli meneillään tiedonkeruuvaihe. Sitä olivat edeltäneet shokki, hämmentynyt olo ja surullisuus, edessä olivat vielä vihaisuus ja muu tunteiden kirjo. Lopulta eteen tulivat myös tilanteen hyväksyminen, tavoitteen selvittäminen, uuden rakentaminen ja anteeksiantaminen.

Myös Terapiatalon sohvalla pohditaan usein kriisistä selviytymistä. Hyvin yleisiä keskustelun aiheita ovat esimerkiksi ahdistus, mustasukkaisuus, addiktiot ja uskottomuus. Tuomitseminen ja häpeä on usein helpompaa, kuin asioiden näkeminen uudesta näkökulmasta. Ne kuitenkin harvoin johtavat muutokseen.

Ajatellaan että sinulla on koiranpentu, tämän koiran nimi ei kuitenkaan ole Musti vaan Mustis. Se on impulsiivinen, haukkuu kadulla vastaantuleville tutuille ja tuntemattomille, pissaa matoille ja repii lempihuonekalusi. Se harvoin tottelee käskyjäsi ja usein se toimii juuri päinvastoin kuin olit toivonut. Elämä Mustiksen kanssa tuntuu raskaalle ja välillä olet täysin voimaton sen edessä. Yrität kouluttaa koiranpentua salaa ja yksin. Pidät kotisi verhot suljettuina, että kukaan ei saisi tietää kuinka huonosti käyttäytyvä koiranpentu sinulla on. Toisinaan sinua hävettää Mustiksen kanssa eläminen niin paljon, että joudut keksimään tekosyitä ja jopa valehtelemaan. Yhtä hyvin tämä koiranpentu voi kuvata ahdistusta, uskottomuutta, addiktiota tai vaikkapa fyysistä sairautta.

Mitä tapahtuisi jos seuraavana aamuna avaisitkin verhot? Entä jos lähtisitkin ulos kouluttamaan koiranpentuasi koirapuistoon? Muut ihmiset huomaisivat, että koulutat koiraasi tottelemaan ja käyttäytymään paremmin. Joku ehkä kertoisi sinulle, että hänelläkin on samanlainen ongelma. Alkaisit ehkä huomaamaan, että et ole asian kanssa yksin. Itse asiassa saattaisit huomata, että ympärilläsi on paljon ihmisiä, joilla on kokemusta huonosti käyttäytyvistä koiranpennuista. Jos elät parisuhteessa, voisit alkaa kouluttamaan koiranpentua yhdessä puolisosi kanssa. Tai ehkä ottaisit projektiin mukaan jonkun ystäväsi. Näin koiranpentu alkaisi oppimaan uusia tapoja tehokkaammin ja elämä sen kanssa voisi alkaa helpottamaan nopeammin.

Lopulta saattaisit huomata, että tottelemattomasta koiranpennusta onkin kasvanut rakastettava perheenjäsen, jossa ei ole enää mitään piiloteltavaa. Itse asiassa saattaisit olla onnellinen, että se kulkee mukanasi. Olemassaolollaan se nimittäin muistuttaa, että kipeinkin asia voi muuttua voimavaraksi.

Susanna

 

« Takaisin