Kun seksitön parisuhde on uusi normaali
08.03.2015
Ihmisen kyky sopeutua on uskomaton. Mielen tehtävänä on pitää meidät toimintakykyisinä, ja sen tehtävän mieli täyttää parhaansa mukaan. Tiedämme, että esimerkiksi suruprosessin eri vaiheet on kyetty tunnistamaan. Vuoden kuluttua helpottaa, vaikka sitä on täysin mahdotonta uskoa prosessin shokkialussa. Myös esimerkiksi uudelle paikkakunnalle tai ulkomaille muuttamisessa mielellä ja ajalla on yhteinen tehtävänsä. Ensimmäinen vuosi kuluu uutuudenviehätyksessä, toisena vuonna epäkohdat alkavat harmittaa, kolmantena vuonna molemmat ilmiöt tasaantuvat ja uudesta ympäristöstä tulee uusi normaali.
Kun uusi normaali syntyy, vanha normaali poistuu taka-alalle, emmekä enää tee jatkuvaa vertailua uuden ja vanhan välillä. Pariterapia-asiakkaat ovat usein ajautuneet tilanteeseen, joka poikkeaa merkittävästi suhteen hyvistä ajoista. Nopeasti ajateltuna esimerkiksi pitkään jatkunut seksittömyys parisuhteessa tuntuu uskomattomalta asialta kestää ja kokea. Kuitenkin aika on tehnyt tehtävänsä myös tässä: vanha normaali - läheisyys, seksi, kosketus - on sen verran kaukana, ettei sitä oikein enää muista. Uusi normaali ei siksi ole akuutti kärsimyksen tai puutteen tila - myös tällaisessa parisuhteessa voi elää ihan hyvää elämää.
Pariterapian alussa muistoja vanhoista hyvistä ajoista ei oikein tahdo löytyä - ei kai meillä koskaan ole ollut mitenkään superläheistä, eihän. Pikkuhiljaa keskustelujen edetessä vanha normaali alkaa kuitenkin palautua mieleen. Olihan se kyllä hienoa aikaa, tutustuminen, rakastuminen, päätös yhteisestä tulevaisuudesta. Se, miten tähän tänään vallalla olevaan läheisyyden puutteeseen on ajauduttu, alkaa kiinnostaa: kuinka kummassa suostuimme menettämään jotain niin arvokasta?
Kaappamme usein melko viattomia läheisiämme pään sisäisten draamojen pelinappuloiksi ja alamme pelata kovaa peliä mielessämme - etsimme valuuttoja, todisteita, puhumme puolesta ja vastaan, lausumme tuomiot. Alkusyyt läheisyyden puutteeseen voivat liittyä kodin askareeseen - olin pyytänyt kolme kertaa eikä mitään tapahtunut, en kyllä suostu seksiin ennen kuin homma hoituu. Nolasit minut ystävien edessä, ei huvittanut enää olla kiva. Hämmentävää on se, että puoliso on ollut usein osallisena pelissä jota ei tiedä pelaavansa. Ainakin hänen oma pelilautansa on näyttänyt toiselta.
Pariterapiassa tulee usein ilmi, että molemmat ovat yrittäneet tosissaan pelastaa suhdetta. Usein todetaan myös, että yrittäminen on tapahtunut eriaikaisesti. Terapeutin tehtävä ei ole antaa neuvoja siitä, kannattaako suhdetta jatkaa, mutta hän voi tehdä yrittämisestä tietoisen prosessin, johon molemmat osapuolet sitoutuvat. Silloin en hyvä sopia myös siitä, että toisen aloitteisiin, vaikka kuinka kömpelöihin, vastataan positiivisella tavalla. Kun jompi kumpi rohkenee kiivetä välille rakentuneen muurin päälle ja ojentaa kätensä, siihen tartutaan. Pikkuhiljaa, ajan kuluessa, läheisyys saattaa palata uudeksi normaaliksi.
Silva