Orastavan masennuksen itsehoito kannattaa
04.01.2015
Isä teki pitkän ja hienon uran kotikaupunkimme Espoon liikuntajohtajana. Kävimme Hongan korismatseissa, ja näin useasti, kuinka isä leikkasi silkkinauhaa. Istuin yleisössä, kun isä piti veretseisauttavan hienoja puheita nuorille urheilijoille ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille. Isän johtaman viraston nimi oli silloin Urheilu- ja ulkoilutoimisto. Joku vääräleuka keksi lisätä m-kirjaimen molempien sanojen eteen. Murheilu- ja mulkoilutoimisto.
Masennuksesta puhutaan nykyään paljon. Viikonlopun Helsingin Sanomien tilastot ovat rajua luettavaa: kahdeksan nuorta jää päivittäin Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle lähinnä masennuksen takia. Masentuneiden ensimmäiset oireet ovat usein näkyvissä jo varhaisessa teini-iässä. Meidän keski-ikäistyvien on hyvä muistaa, että kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia Suomen allekirjoittaman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) 1989 mukaan. Moni alle tuon ikäinen lapsi on niin itsenäinen, että unohdamme tämän.
Sana masennus on yksi yleisimmistä terapiavastaanoton tutustumiskäynnillä kuulluista sanoista. Masennustestin perusteella moni onkin sitä, ja saan peittojen alle turvaan ja lämpöön käpertyneenä itsekin tunteen siitä, että olen lievästi, ehkä keskivaikeasti masentunut. Tunnen avuttomuuden tunnetta, sekä ahdistusta ja levottomuutta, joka vaikuttaa päivittäiseen arkeen. Näiden johdosta kärsin myös ajoittaisesta unettomuudesta.
Filosofi Esa Saarinen pohtii motivaatiota ja toteaa seuraavasti: “... syy on yleisesti vallitsevassa negatiivisuudessa, joka syö motivaatiota. Ei käsitetä, että positiivisuus on jotain muuta kuin asioiden nättiä koristelua. Kyse on positiivisuuden moniulotteisesta luonteesta. Luottamus ja reiluus ovat positiivisuutta, samoin kiinnostus ja kunnioittavuus. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota." Tämä viisaus lienee yksi masennuksen polariteetti, vastakohta - tunne asioiden hyvästä luonteesta, positiivisuudesta.
Siinä tapauksessa, että masennus ei ole muuttunut kliiniseksi depressioksi eli pitkäkestoiseksi psykofyysiseksi oireistoksi, ja mielialan ja toimintakyvyn alenema on lievä, itsehoitokeinot voivat tuoda nopean helpotuksen tilanteeseen. Ihan ensiksi on hyvä muistaa, että elämä kulkee erilaisissa jaksoissa. Välillä hommat luistavat ja askel on kepeä. Elämässä on myös aikoja tai tapahtumasarjoja, jotka masentavat, ja nämäkin jaksot kuuluvat elämän luonnolliseen kulkuun. Kuten jo Freud sen totesi, ihminen on aina matkalla alavireeseen, alavireessä, tai matkalla pois alavireestä. Näitä ajanjaksoja varten on hyvä kerätä työkaluja varastoon. Kekseliäs retoriikka, näkökulman vaihtaminen, tavoitteellinen keskustelu luottoihmisen kanssa (jollaista terapiakin on) sekä monet muut päivittäiset teot ja ajatukset vaikuttavat mieleemme.
Tästä syystä minä kutsun masennusjaksojani murheilu- ja mulkoilujaksoiksi. Hyvin synkilläkin hetkillä naurahdan tälle aina. Sitten muistan, että m-kirjaimet täytyy poistaa, ja löydän kaksi masennuksenestotyökalua - urheilu ja ulkoilu. Nyt moni masentuneessa vaiheessa elävä ajattelee, että ai millä voimavaroilla. No juuri niillä jotka sinulla on. Urheilua voi joskus olla imurointi - yhden huoneen, ja kehosi saa monipuolista liikettä sykkeen noustessa korkeammaksi kuin vähään aikaan. Ulkoiluksi voi riittää se, että siirryt ulos oman pääsi sisältä, ja otat lepoa piinaavista ajatusluupeista ja raskaista teemoista. Voit ulkoilla vaikkapa YouTubessa - klikkaa hakusanaksi “hauskimmat kissavideot”. Orastava masennus on hoidettavissa joskus myös itsehoidon keinoin.
Silva