Voiko rakastaa kahta?
02.12.2014
Terapeutin sohvannurkassa istuu usein nainen, joka on monien kohtalotoveriensa lailla pettynyt rakkaudessa. Toiveissa on oma ihminen, jonka kanssa kulkea kohti seuraavaa vaihetta elämässä. Tapaamisilla käydään läpi suhdehistoriaa ja sitä, mitä kukin suhde on spesifisti opettanut. Koska mieli on maassa ja tulevaisuuskin näyttää sarjalta epäonnistumisia, menneisyyden miehet tuomitaan melko tylysti. Paitsi se yksi, hän on sitten ihana mies ja hyvä ihminen! Mikä erityisesti saa sinut ajattelemaan hänestä noin? No se että hän kuori minulle mandariinit!
Välittäminen ja vastuunkanto näkyvät pienissä teoissa. Ei siihen sen kummempaa tarvita, sen näyttämiseen, että olet minulle rakas ja hyvinvointisi on minulle tärkeää. Päinvastoin, joskus pompöösit teot ja sanat kääntyvät tekijäänsä vastaan. Eräs miesasiakas kertoi, että vaimo kyllä kertoo rakastavansa häntä, mutta se ei tunnu siltä, kun vaimo heti perään kääntää selkänsä ja kiiruhtaa toisaalle. Mies kertoo jäävänsä ristiriitaisin tuntein seisomaan ja ihmettelemään, miksi tuntuu pahalta, vaikka juuri kuullut sanat ovat niin erityiset. Tämän asiakkaan kanssa loimmekin uuden käytännön: kun vaimo tekee jotain sellaista, mistä hän tulee iloiseksi, hän sanoo vaimolleen: Kulta, sä rakastat mua! Tämä on nyt jo monessa kriisiparisuhteessa hyväksi todettu tapa, sillä näin kumppani oppii sen mistä puoliso pitää. Ja vastaaminenkin on ihan helppoa: Niin säkin mua!
Lähestyvät juhlapyhät, lasten lomien alkaminen ja aikuisten työpaineet lisäävät joskus painetta parisuhteessa. Kun psykologinen kantokyky vetelee viimeisiään, myös harkinta heikkenee. Sorrutaan uskottomuuteen. Viime viikkoina olen saanut nähdä useamman eri pariskunnan kohdalla, että pettäjän ja petetyn tuska on luonteeltaan kovin erilaista. Pettäjän omien arvojen vastainen teko saa aikaiseksi tunteen siitä, että olen paha ja huono. Edessä tuntuu olevan elämän kestoinen sovitustyö tai jätetyksi tuleminen. Jälkimmäinen vaihtoehto saa kasvot valkoisiksi ja vahamaisiksi, ja pelon silmiin. Kauhu näkyy kävelyssäkin. Petetty taas joutuu kohtaamaan uuden tulevaisuuden lisäksi uuden menneisyyden. Tärkeää on tietää, onko pettäminen kestänyt 31 vai 39 päivää: kuinka pitkään elämäni oli valhetta? Pettäjillä on joskus lapsi sivusuhteesta, ja identiteetitkin menevät uusiksi: kumppanini onkin isä. Asiat ovat niin suuria, että niiden kohtaaminen edes jokseenkin hallitusti on hyvin vaikeaa. Ja koska naisetkin tietenkin pettävät, sohvalla saattaa istua hyvin järkyttynyt mies.
Kuulen usein neuvotonta pohdintaa siitä, miten olen voinut rakastaa kahta ihmistä yhtäaikaisesti. Oma kumppani on niin rakas, miten on mahdollista että hairahdin? Rakkaus on niin vaikeasti määriteltävä asia, että jäsentämällä sitä eri lajeiksi on yritetty tuoda selkeyttä sen ymmärtämiseen. Esimerkiksi muinaisessa Kreikassa tehty nelijako storge (veriside, vahva), philia (ystävät, mentaalinen), agape (universaali, ihminen ihmiselle) ja eros (fyysinen, viehätys) tarjoaa uusia näkökulmia, sillä petettyä usein auttaa ajatus siitä, että pettäminen on ollut eros-rakkauden aiheuttamaa intohimon tunnetta – voin siis luottaa siihen, että olen kumppanilleni rakas, vaikka harkinta ja impulssikontrolli ovat puolisolla pettäneet. Harkinnan puutetta voi terapiassa tutkia, huomioista keskustella kumppanin kanssa, ja ymmärrys itsestä ja toisesta lisääntyy. Parisuhde ja perhe-elämä voivat joskus jatkua myös pettämisen jälkeen, kun heti tilanteen sen salliessa aletaan luoda uusia tavoitteita ja tulevaisuuksia. Koska pettäminen on aina ehdottoman väärin, englanninkielinen sanonta “forgive the person, not the deed” saattaa tehdä tilanteen siedettävämmäksi: annan sinulle anteeksi, mutta tekojasi en, ikinä.
Eräs pitkään avioliitossa ollut pariskunta oli jo päätynyt eroon, mutta päättänyt vaimon aloitteesta käynnistää terapiaprosessin. Tässä keskeiseksi oivallukseksi tuli se, että molemmat olivat yrittäneet kovasti, mutta toisen tietämättä ja eri aikaan. Terapia keskittyi aluksi kummankin osapuolen arvoihin, ja koska yhteiseksi tärkeimmäksi arvoksi identifioitui perhe, puolisot ymmärsivät, että perhe ja lapset ovat niin arvokkaita, että on yritettävä vielä yhden kerran. Tämä yritys muodostui aivan toisenlaiseksi jo lähtökohdaltaan, sillä prosessi oli yhtäaikainen ja molemmat sitoutuivat siihen. Sopimus sisälsi myös sen, että toista ei saa yrittää miellyttää, vaan on kerrottava oikea totuus, vaikka riskillä. Perheessä koittivatkin uudet ajat, kun omia toiveita ja odotuksia alettiin kertoa suoraan kumppanille, ja pyytämistä, jonka moni kokee vaikeaksi etenkin tulehtuneessa tilanteessa, harjoiteltiin terapiaistunnoissa.
Buddha sanoi, että me emme ole maallisia olentoja, jotka ovat tulleet opettelemaan henkisyyttä, vaan me olemme henkisiä olentoja, jotka ovat tulleet opiskelemaan maallisia asioita. Tästä näkökulmasta tarkastellen parisuhteiden vaikeudet ovat elämän opiskelua, sillä elämä on vaikeaa.
Silva