Ystävyys - voimavara vai rajanvedon paikka?
16.12.2014
Ystävälläni on ihana mielikuva: ystävyys on kuin köysi kahden henkilön välillä. Molempien täytyy pitää köydestä kiinni – tiukasti, jotta jännite säilyy. Kun toinen päästää irti, köysi nuukahtaa maahan, ja ystävyys muuttaa muotoaan. Kun vertaa rakkautta ja ystävyyttä, löytää ainakin yhden suuren eron, josta maailman kirjallisuus ja muu taide on todistetta pullollaan: rakastaa voi yksinkin. Tästä näkökulmasta tarkastellen ystävyys on kovempi juttu kuin rakkaus.
Joskus toinen ystävyksistä kiskoo köyttä kovaa ja tunnet, että sinua vedetään liiaksi suuntaan, johon et haluaisi mennä. Kuusissakymmenissä oleva naisasiakas on uupunut siihen, että monet ystävyys- ja sukulaissuhteet ovat saaneet hänet antamaan itsestään enemmän kuin mihin hänellä on varaa. Hän kokee tulleensa imaistuksi mukaan asioihin, joihin hän ei voi vaikuttaa, ongelmiin, jotka eivät ole hänen. Tämähän on tietenkin oikein silloin, kun kyseessä on vuoroveto, ja molempien asioille annetaan suhteessa yhtäläinen tila. Yksisuuntaisuus tekee sille kuuntelijalle ja myötäeläjälle asioiden jakamisesta rankkaa.
Jälleen kerran on kyse rajanvedosta. Kun monet köydet kiskovat meitä moniin eri suuntiin, on tehtävä valintoja ja ilmaistava ne selkeästi. En tule tänään, minulla on muuta tekemistä viikonloppuna. Seuraavan matkan ajattelin tehdä uudessa porukassa. Viihdyn laivaristeilyllä yksin, se antaa minulle vapauden keskittyä tekemään määräsatamassa ostoksia itselleni ja rakkailleni. Kyseinen naisasiakas puki rajanvedon tarpeen mukaviksi sanoiksi: aina ei tarvitse mennä kun joku viheltää. Toinen asiakas, mies, on alkanut tehdä rajanvetoa töissä. Hän välttelee yhteisiä aamukahvihetkiä, sillä niitä dominoi työkaveri, jonka jutuista ei tule mukava olo. Lounaan hän syö usein yksinäisessä pöydässä saadakseen aikaa omille ajatuksille ja palautumiselle hektisestä työstä. Nämä valinnat eivät ole aina olleet helppoja, ja usko on ollut kovilla omien uudentyyppisten toimintatapojen suhteen.
Oman ajan vietto tuo mahdollisuuden kokea ja oppia uutta. Kirjallisuus, harrastematkat ja kulttuurista nauttiminen muuttavat ajattelua, ja äkkiä saatat huomata, että resonaatio uudentyyppisten ihmisten kanssa on käynnistynyt. Läheisten piiri muuttaa muotoaan ja laatuaan. Kun uskaltaa vetää rajoja, luopuu jostakin, mutta antaa mahdollisuuden uudelle. Kuten Tommy Hellsten sanoo, saat sen mistä luovut. Kun kehität itseäsi ja lisäät itsetuntemustasi, alat roihuta uudella tavalla. Tuossa roihussa on toisten hyvä olla. Paitsi niiden, jotka omistavat menneisyytesi. He saattavat ajatella, että olet ylpistynyt, et tyydy osaasi, hylkäät omat juuresi.
Vapaa tahto tarkoittaa myös sitä, että meillä on lupa valita ympärillemme ne ihmiset, jotka uskovat meihin ja tukevat kasvuamme ja tavoitteitamme. Yllämainittu uupunut naisasiakas alkaakin voida silminnähden hyvin. Uutena oivalluksena hän totesi kuluneella viikolla, että on hyvä pukeutua töihinkin kivasti, sillä mistäs sitä koskaan tietää, mitä menoa ilmaantuu töiden jälkeen. Homssuisena ei ole mukava katsoa itseään peilistä konsertin väliajalla. Miesasiakkaalle on jäänyt voimavaroja tehdä asioita vaimon kanssa.
Karkea jako erittelee meidän niihin, jotka uskovat kun näkevät, ja niihin, jotka näkevät kun uskovat. Ei ole yhdentekevää, mitä ajattelet itsestäsi ja tulevaisuudestasi, ja keiden kanssa vietät kallista vapaa-aikaasi. Aikuisenakin voi löytää uusia samanhenkisiä ystäviä. On hienoa katsoa ympärilleen ja todeta, että täällähän he ovat, meikäläiset.
Silva