Parisuhde vaatii taitoa tehdä yhteistyötä
08.12.2014
Yhteistyö on toiveikas sana. Se sisältää ajatuksen siitä, että teemme yhdessä. Siinä on lupaus siitä etten sitoudu yksin. Sana työ viittaa siihen, että edessä on hikisiä hetkiä, ja tilanteita, joissa väsymme. Yhteistyön voima on kuitenkin siinä, että väsymys ei haittaa, sillä kyseessä on vuoroveto – minä jaksan kun sinä uuvahdat, ja sitten kun minä en jaksa, sinä kannattelet minua.
Jotta yhteistyö olisi motivoivaa, tarvitsemme toiveikkuuden lisäksi yhteisen tavoitteen. Tavoitteista ylevin on hyvä elämä. Aristotelesta, tunnistaa moni, ja tuhahtaa: onko todellakin mentävä tuhansia vuosia taaksepäin, jotta löytää tavoitteita vuonna 2014? Mielestäni kyllä. Hyvän elämän eläjän tunnistaa siitä, että hän kukoistaa, ja hänen hyvinvointinsa on niin kutsuvaa, että se houkuttelee paikalle meitä muita ihmisiä, kanssaeläjiä. Elämä on rakkaudentäyteistä ja onnellista, mutta myös tavoitteellista. Eräs ystäväni, ohjaajani, on pukenut hyvän elämän tavoitteen kauniiksi sanoiksi: hyvän elämän elämiseksi tarvitsemme haastavan roolin kunnianhimoisessa joukkueessa. Tätä voi soveltaa työelämään, parisuhteeseen, vanhemmuuteen, ystävyyteen. Elämään.
Parisuhteessa yhteistyötaitoa testataan. Terapeutti kuulee usein vakuuttelua siitä, että olen tehnyt kaikkeni tämän suhteen eteen. Olen joustanut, kannustanut, hoitanut vastuualueeni voimiani säästämättä. Olen raatanut, tuonut tilanteisiin kovalla työllä hankkimani osaamiseni, valvonut, niellyt kiukkuni, ymmärtänyt, hoivannut. Eikö meillä pitäisi mennä hyvin?! Ja terapeutti uskoo joka sanan, tietenkin, sillä tiedämme kaikki, että niin olet. Olet antanut kivaa palautetta, korjaavaa palautetta, palautetta tilanteen ollessa akuutti. Olet usein onnistunut hillitsemään mielesi ja antanut palautetta vasta jälkikäteen, kontrolloidummin. Kumppanisi on osannut ajoittain kiittää palautteesta, olet itse pyytänyt korjaavaa palautetta, ja myös reippaasti vastaanottanut sitä. Olette lukuisia kertoja, hankalissakin tilanteissa, löytäneet hyvän yhteyden, ja puhuneet asiat selviksi. Terapeutin sohvalla syntyy tilanne, joka muistuttaa oikeuden istuntoa todisteineen, ristikuulusteluineen, vaikuttimineen, inhimillisine tekijöineen. Panoksena minä, me, he. Oma hyvinvointini, aikuiset, lapset. Kaikki muutkin osalliset, sukulaiset ja ystävät.
Usein näiden kauniiden arvojen tielle on tullut halu ohjata toista, hallita. Silloin haluamme valtaa kontrolloida toisen tekemisiä. Kun kyseessä on tiimi ja tasavertaiset aikuiset, tämä ei ole mahdollista. Emme voi sanoa, että pidän siitä mitä edustat, mutta haluan muuttaa sitä miten toimit. On syntymässä valtahierarkia, johon oman arvonsa tunteva aikuinen ei suostu. Joskus, jos paikalla on auktoriteetti, jonka valta perustuu ylivertaiseen ja ainutkertaiseen osaamiseen, hairahdumme luovuttamaan kontrollin tekemisistämme toiselle. Tämän kanssa tulee olla varovainen, ja sitä tapahtuu onneksi harvoin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vallankäyttöön perustuvat uskonnolliset yhteisöt. Vastaanotollani on näkyvällä paikalla asiakkaissa hymyä tuottava kirja, jolla on osuva nimi: “Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet.” Guruja ei ole. Joskus kuitenkin tapaamme ihmisen, jonka osaamisesta haluamme osamme. Silloin kyseessä on asiakassuhde, jossa toisen osaamisesta maksetaan. Varmaa on kuitenkin se, että yhteistyökuvioihin ja parisuhteisiin ei mahdu guruja.
Hienointa pariterapiatilanteessa on joskus hiljaisuus. Kuulluksi tulemisen tarve väistää, ja jäljelle jää kaksi hämillään olevaa ihmistä. Pidän tuosta ihmisestä, hitto soikoon, miksi tämä menee aina tällaiseksi! Terapeuttina näen juuri tuossa tyhjyyden hetkessä mahdollisuuden uuden luomiseen. Syntyy aikaa uudelle ajattelulle, tilaa keskittyä siihen, mikä suhteessamme toimii. Mitä haluat parisuhteeseesi lisää? Ei niinkään uutta, vaan lisää? Tämä on se hetki, jolloin ongelmat muuttuvat ratkaisuiksi – ongelmapuhe väistyy, ja ratkaisupuheelle tulee tilaa. Uudenlainen tapa kuvata asioita tuo mukanaan uutta, ja parhaimmillaan, jonkin ajan kuluttua, yhteistyöhön sitoutuneet kumppanit huomaavat elävänsä piirun verran parempaa elämää.
Yksi opettajistani, arvostettu asutralialainen terapeutti Rob McNeilly, opetti minulle jotain mikä jäi pysyvästä mieleeni:
“A problem is a situation in which you are NOT using the resources you normally use.”
Pysäyttävä ajatus. Olet yhteistyökykyinen ja hyvä ratkomaan ongelmia. Olet hyvä tyyppi, ja omaat tarkastelua ja painetta kestävät arvot ja normit. Joka ikinen päivä, kaikissa kohtaamissasi tilanteissa, kaikkien kanssa, sinun on mahdollista ottaa tuo kykysi käyttöön – luovasti, sallien, uskoen, rakkaudella.
Silva