Palvelumuotoilu - tuore näkökulma terapiaan
03.01.2015
Askeleeni on ponneton. Olen, lukuisista itselle vannotuista valoista huolimatta, jälleen kerran ajautunut nurkkaan, jossa olen valmis heittämään pyyhkeen kehään. Olen tehnyt virhearvion ja menettänyt jotain itselleni arvokasta. Kirjakaupan yleensä lohtua tuova tunnelma ei huvita yhtään. Ihmiset intoilevat ja ottavat toisiinsa kainoja kontakteja kirjalaarien äärellä. Minun naamani on tympeä, suupielet eivät nouse – ihmisillä ympärilläni hymy nousee korviin asti. Aurinkoisen keltaisen kirjan selkämys harmittaa minua erityisesti. Onneksi. Yksi pieni katsahdus, ja asiat ovat toisin. Tommy Hellstenin kirja ”Kolmas mahdollisuus” pysäyttää.
On ihmeellistä, kuinka nopeasti olemme valmiita luovuttamaan. Mahdollisuuksia on aina kolmas, neljäs, miksei viideskin! Erityistason psykoterapeuttikoulutus, joka on minulla ja kurssitovereillani lopuillaan, on tuon hetken ja auringonkeltaisen kirjan selkämyksen ansiota. Oivalluksesta seuranneet työläät vuodet toivat minut tähän hetkeen, jossa minun tulee suorittaa vielä iso rypistys, lopputyö. Kirjoittelen sujuvasti sitä sun tätä, mutta oikeasti nyt kyseessä on LOPPUTYÖ. Työn muoto on määritelty, eivätkä työn arvioijat ole ihan mikä tahansa porukka: kouluttajat ovat Vaativan Erityistason Psykoterapeutteja (VET). Otan siis käyttöön omat kokemukseni, menneisyyteni liike-elämässä, ja kirjoitan lopputyöni siitä, minkä osaan.
Terapeutit ovat perinteisesti asemoituneet oman terapiasuuntauksensa edustajiksi, ja terapiakeskustelua on käyty eri oppisuuntien kesken. Yhtä perinteisesti asiakas, kädessään diagnoosi, pitkä hoitohistoria, sekä Kelan maksusitoumus, on kiivennyt hankalat portaat terapeutin luokse. Monet kokevat tuon kapuamisen kaukaiseksi ajatukseksi, ja silloin kun oma jaksaminen on koetuksella, matalankaan rapun nousu ei kiinnosta. Trenditutkimukset todistavat, että vähäiset voimat käytetään tätä nykyä hakusanan kirjoittamiseen. Minkä tahansa asian ollessa kyseessä, netti on nopein ja luontevin tapa etsiä lisätietoa. Vastaanotot pölyyntyvät - digiovi käy.
Digitaalisuus on tuonut liike-elämään työkaluja, joiden avulla kyetään kerryttämään tietoa asiakkaista. Tiedämme, että 2000-luvun avun terapian tarvitsija istahtaa koneelleen ja syöttää hakukenttään kriisinsä sanan: uupumus, masennus, parisuhdekriisi, ahdistus, unettomuus, kiusaaminen, yksinäisyys, vanhemmuus jne. Näitä kriisihakuja tehdään kuukausittain satoja tuhansia Suomessa. Kun terapiaa tarkastelee tämän päivän näkökulmasta, on selvää, että oikea lähestyminen tapahtuu palvelumuotoilun työkalujen kautta. Ja kun asiakastuntemus on syvempää kuin ennen, tiedon perusteella pystytään tekemään nopeitakin muutoksia palveluun, ja avun tarvitsijan tarpeeseen voidaan vastata entistä paremmin. Myös piileviä toiveita ja uusia asiakassegmenttejä nousee esiin, kun palveluiden tuottajat astuvat asiakkaan saappaisiin.
Lopputyössäni tutkin terapiaa näiden 2000-luvun käsitteiden kautta otsikolla ”Ratkaisukeskeinen lyhytterapia palvelumuotoilun näkökulmasta”. Miten lähestyä asiakasta hänen oman modernin ajankäyttönsä kautta, runsaan päivittäisen medialaitteistonsa käyttäjänä? Millaiseksi muuttuu tukea kriisiinsä etsivän asiakkaan kokemus, kun palvelut on muotoiltu hänen maailmastaan käsin? Oletettu löydös on se, että kun terapeutti lähestyy asiakasta, kynnys terapiaan hakeutumiseen madaltuu. Terapian arkipäiväistyminen ei ole enää kovinkaan kaukainen haave.
Silva
P.S. Terapiatalo.com etsii uusia strategisia yhteistyökumppaneita jo olemassa olevien rinnalle. Ottakaa yhteyttä.