Tarvitsenko ammattiapua - mihin kääntyä?
24.12.2014
Viime aikojen trenditutkimukset maailmalta kertovat samaa: mind is the new body. Kroppa on viilattu kuntoon, ruokavaliota on säädetty uudestaan ja uudestaan, aerobinen ja anaerobinen ovat balanssissa. On mielen vuoro.
Tarjontaa riittää: NLP, Mindfulness, life-coaching. Meditaatio, self-help, jooga ja retriitti. Rajatieto, enkelit ja kortit, uskomushoidot. Ja jos näiden välillä on vaikea tehdä valintaa, se on monesti vaikeaa myös silloin, kun lähestytään tieteen kenttää: psykiatri, psykologi vai terapeutti?
Psykiatri tunnistaa ja hoitaa lääketieteen keinoin psyykkisen tasapainon häiriöitä. Näitä ovat mm. masennus, työuupumus, yleinen ahdistuneisuus, addiktiot, persoonallisuus- ja paniikkihäiriöt, pakko-oireinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja fobiat. Psykiatri tutkii ja diagnosoi, sekä pohtii yhdessä potilaansa kanssa erilaisia hoitopolkuja ja lääkitystä.
Psykologit tekevät asiakastyötä mielenterveyshuollossa, kouluissa, neuvoloissa ja vaikkapa ammatinvalinnan tukijoina. Psykologi testaa, kuuntelee ja kartoittaa. Usein psykologit toimivat myös liike-elämässä konsultteina, kouluttajina ja kehittäjinä. Psykologeilla on hyvät terapeuttiset valmiudet kohdata asiakkaita.
Psykologin ja psykiatrin, sairaanhoitajan tai vastaavan koulutuksen lisäksi useat ammattilaiset ovat jatkokouluttautuneet terapeuteiksi. Terapia määritellään ammattimaiseksi keskusteluksi, jonka tavoitteena on lievittää inhimillistä kärsimystä. Lähestymistavat jaotellaan psykodynaamiseen, psykoanalyyttiseen, kognitiiviseen ja perheterapiaan. 70-luvulla Suomeen rantautui näiden rinnalle ratkaisukeskeinen lyhytterapia. Siinä missä pitkät terapiat kestävät ihanteellisesti vuosia, ja tapaamiskertoja on vuodessa noin 80, lyhytterapeutit ovat näyttäneet, että usein jo 10-20 käyntikertaa tuovat hyviä tuloksia.
Inhimillisen hädän hetkellä ihminen joutuu vaikeiden valintojen eteen. Mihin suuntaan käännyn, mistä saan apua? Maastoa on vaikea hahmottaa, ja moni uupuu jo tässä.
Harras toive ja päämäärä monenkirjavien avunhuutajien ja auttajien keskuudessa on usein kuitenkin sama: rauhan ja hyväksynnän tunne. Olen tässä, tällaisena, näiden kanssa. Välillämme on rakkautta ja hoivaa, kuitenkin myös pahaa mieltä ja riitaa. Vaikka kuohahtelemme ja loukkaamme, mitään ei mene rikki. Olen tässä huomennakin, itseäni kuunnellen, sinuun herkkänä reagoiden. Tunnen vastuuni, löydän iloni.
Henkinen kasvu on sitä, että astuu polulta harhaan ja nilkka nyrjähtää. Sattuu. On hyvä nojata hetki toiseen, antaa ajan ja luonnon tehdä tehtävänsä, löytää tilanteeseen uusia näkökulmia ja tulla kannatelluksi. Sitten jaksaa taas jatkaa.
Silva